lauantai 8. helmikuuta 2025

 08.02.2025

 Kesätyöt ja osa III. Puutarhahommat vaihtuivat yo-keväänä meijerin juustolaan. Lukukausi päättyi sen verran aikaisin, että työt pääsi aloittamaan jo toukokuun alussa. Eipä se työ yhtään helpommaksi tai kevyemmäski tullut vaikka ns. siistiin sisätyöhön pääsikin. Nykyisen mittapuun mukaan moni työtehtävä olisi varmaan kielletty tai paremmin suojattu. Pahinta oli isojen säiliöiden (kuvassa oleva) sisäpintojen  pesu juuriharjalla ja kuumalla saippuvedellä  kun jo itse säiliöön kipuaminen oli haastellista. Onneksi oli nuori ja notkea ja ehkä juuri siksi se tehtävä lankesi usein lankesi minulle.

 

 Juustoa en syönyt moneen vuoteen tuon juustolassa työskentelyn jälkeen. 

  Pelastus tuli silloisen poikaystävän kautta. Hänen isänsä oli Sinebrykoffilla pomona ja pääsin sitä kautta konttorihommiin.  No toki hetimmiten selvisi, ettei se ole oikein minua varten...numeroiden pyöritys.Mukavinta siinä oli kun asiakkaita välillä ostamassa korin limsaa tai olutta. Näki välillä ihmisiä 😉. Mutta vasta monta vuotta myöhemmin minulle selvisi, että ykkösolut ei olekaan sitä parasta eli oluiden aatelia vaan ns. pilsneriä ja vahvinta on  A-olut. Ihmettelin vain niiden hintaeroja. Vasta maailma opetti, että oluita on myös eri vahvuisia 😂.

 Ja sen verran tulotasokin kohosi, että kun Salon Centrumiin oli tullut juuri erikoisia kymmenvaihteisia käyräsarvisia polkupyöriä ja niin vain reteesti mentiin yhdessä poikaystävän kanssa ostamaan sellaiset. Vanha Joponi olikin jo ihan loppuun ajattu. Ja niillä tehtiin monia pyöräretkiä niin saaristoon kuin  Ahvenanmaallekin.

 

Kuva ei vastaa ihan totuutta , mutta samanmallinen pyörä oli....nyt en pääsisi edes satulaan 😄. 

Siihen kesään päätyi kesätyöprojektit ja syksyllä lähdin Helsinkiin töihin ja opiskeleman. Eli kesätyöt päättyivät ja alkoi se 40 vuoden ainainen kesäloman odotus 😁.

perjantai 7. helmikuuta 2025

 07.02.2025

 Kesätöistä lisää....kun tulee teini-ikään niin rahan tarve kasvaa. Teki mieli ostaa ainakin  Lee-farkut ja käydä Hurriganesien keikoilla ja pääsinhän kerran jopa kerran Ruisrockiin asti kesätyörahoilla😃.

 

Eli kesätöitä piti haalia lisää. Mansikanpoimintaa...

 


 Sitä tehtiin toisilla tiluksilla tuntipalkalla ja toisella paikassa  taas urakkapalkalla. Kumpikin yhtä uuvuttavaa. Ja kun matka poimintapaikalle tehtiin Jopolla niin matkaankin meni sellainen tunti suuntaansa. Ennen kuutta piti herätä, että seitsemäksi töihin. Voi kuinka olisi aamulla aina nukuttanut !

Poljin myös jossain vaiheessa  tosi pitkän matkan (ainakin siltä se tuntui) kasvihuone- työmaalle jossa työ kasvihuoneen uumenissa oli lähkähdyttävää. Onneksi työ oli kausiluonteista eikä kestänyt muutamaa viikkoa kauempaa.

 

 

Ja viimeiseksi puutarhahommaksi jäi pesti jossa tilan isäntä poimi meidät työntekijät pakuunsa ja  vei tiluksilleen ja jatkoi itse matkaa Helsinkiin torille myymään tuotteitaan. Tiluksilla kasvoi monenlaisia vihanneksia, mutta muistan lähinnä lanttupellon jossa vietin suurimman osan työpäivistä.Illalla palatessa torikauppias poimi taas takaisin kyytii ja perjantaisin tili maksettiin pääosin viiden markan seteleinä.Taisi olla eniten käytetty seteli torikaupassa. Pimeetä puuhaa 😉.

Eikä tässä vielä kaikki ......😂.                                                                                                                                                                                                                                                                                                       

torstai 6. helmikuuta 2025

 06.02.2025

Niin Pöllön kuin Repolaisenkin blogeissa on ollut puheen porinaa kesätyöpaikoista enkä pääse näköjään aiheesta yli enkä ympäri ennekuin niitä muistelen.

Ensimmäinen "töihin vieraalle" kokemus oli kun kansakoulun ensimmäinen kesäloma koitti eli olin siis 7-8 vuotias. Menin Tuomisen sokerijuurikaspellolle harventamaan ja minulle varattiin 5 riviä kuokittavaksi. Ensimmäinen harvennus tehdään lyhytvartisella kuokalla eli pääosin kontaten. Vanhemmat olivat painottaneet , että kun on vieraalla töissä niin pitää olla huolellinen ja tarkka. Ja minähän olin ja työ sujui sen vuoksi tosi hitaasti....ja varmasti. Mitä paremmin perkasi rikkaruohot sitä helpommalla pääsi toisen harvennuksen aikaa.....periaattessa😁....

 


 

Toinen harvennus sitten tehdään vähän pidemmällä kuokalla ja pitäisi olla senkin takia helpompaa ja nopeampaa.Mutta sade haittasi silloin pahasti sitä hommaa ja lopulta takiaiset olivat kasvaneet lähes minun mittaisiksi ja aika ikäviä, suorastaan mahdottomia poistettavia. Meidän perhe oli lähdössä autolomalle Kemiin Isän veljen luo ja olisi ollut pakko saada homma hoidettua ennen sitä. Äiti tuli onneksi loppumetreille auttamaan.

 


 

Palkaksi sain sen verran rahaa , että pystyin ostamaan sillä vaaleansiniset nilkkasukat lähikaupasta ja vähän jäi karkkirahaa lomareissulle.

Siitä sitten tulevina vuosina harvennusrivit pitenivät ja moninkertaistuivat  ja viimeinen rutistus oli joskus ehkä rippikoulu-iässä kun sain ostettua harvennusrahoillani Landola-kitaran jota olin kuolannut jo pitkään Salon musiikin ikkunassa.

Meillä oli kotonakin pieni sokerijuurikasmaa , mutta siellä kuokkiminen taisi olla pelkkä velvoite eikä niinkään taskurahahommaa. Mutta kun tuli juurikkaiden nostoaika niin Siskoni kanssa tienattiin "markkinarahaa" sillä, että heiteltiin Isän nostamat ja Äidin listimät juuriskat kasaan ja peiteltiin juurikkaiden lehdillä. Oliskohan ollut 20 penniä /kasa 😁. Markkinoilla on tunnetusti raha tosi hupaa. Markkinapallo, markkinarinkeli ja muutama arpa (voittona kampa:-)). Siinä se. 

Sokerijuurikasta kasvatettiin Salon seudulla monessa paikassa eli harvennustyötä oli tarjolla ihan niin paljon kuin vain jaksoi. Selälle raskasta ja aurinko poltti usein selän ja jalat rakkuloille 😥. Nykyään katselen usein sokerijuurikaspeltoja "sillä silmällä", mutta eivät enää ole vuosiin kaivanneet kuokkijoita. Siistejä ovat taimista korjuuseen. Niin se kehitys kulkee.....



Kesätyötarinat jatkuu ......

keskiviikko 5. helmikuuta 2025

05.02.2025

Eilisen soittotunnin jälkeinen fiilis 😂

No eikun totuuden nimessä uusia oppeja sain ja ainakin sen verran selkään taputusta, että rinta rottingille vain 👍.

Seuraava bingoruutu on RANTA ja kun hetken hain rantakuvia voisi siihen helposti lisätä myös ruudun PILVI.






 

Ranta+pilvi kuvia löytyi pilvin pimein. Ihan vain muutaman valitsin .Eli kyllä rantamaisemaa tulee kuvattua paljon niin kotimassa kuin ulkomaillakin. Ja onhan tuossa viimeisessä kuvassa vielä PUUkin eli jos niin haluaa niin yhdellä kertaa kolme ruutua. Eikös se ole jo oikea bingosuora ?

Tosin näiden kuvien takia en lähtenyt ulkoleimaan vaikka se oli Repolaisen varsinainen toive.Parannan tapani jatkossa 😉.



tiistai 4. helmikuuta 2025

 04.02.2025

Nyt kun ollaan taas terveiden kirjoissa niin voin jo  kirjoittaa vähän ruokajuttujakin.

Kreikkalainen jogurtti on yksi sellainen raaka-aine joka pelastaa monesta pulasta. 

 

 

Ainakin tuollainen kermainen versio käy hyvin kermavaahdon sijaan vaikkapa omenapiirakan kylkeen. Siitä saa mainion makuisen dippikastikeen tai antaa makua kastikkeisiin. Onneksi on iso pönikkä. Riittää moneen. Ja tietysti ihan vain jogurtiksikin. Marjojen kanssa , nam.

Ja kun Kari löysi tiktokatessaan hauskan oloisen kakkureseptin jossa kakku paistetaan liedellä eikä uunissa niin pitihän sitä heti kokeilla. Ohjeessa käytettiin mandariineja, mutta minä tein sen veriappelsiineista.

Vaikeinta oli tietää milloin kakku on kypsä.  



Mutta se kohosi komeasti ja aikaa kypsymiseen meni suunnilleen sama kuin olisi mennyt uunissa paistaessa suunnilleen 50 minuuttia.


 

 Erityismaininnan vaatii kyllä tosi kuohkea, kostea  ja hyvänmakuinen kakkutaikina. Veriappelsiinit olivat hitusen kitkerän katkeria eli ei ehkä ihan paras valinta, mutta silti uskon, ettei muruakaan jää tästäkään kakusta jäljelle 😋.                                                                                                                                                                             

maanantai 3. helmikuuta 2025

 03.02.2025

Haasteesta toiseen . Kuukauden alku on näköjään kiireistä aikaa haastemaailmassa 😉

Kristiina K heitti kysymyksen ilmaan : 

Kodinkone josta en luovu (helmikuun haaste)


Vähän pohjustusta asiaan ja tässä kodinkoneet menee ensin tärkeys/käyttö järjestykseen.

1. Kahvinkeitin. Ilman aamukahvia ei ole elämää

2. Astianpesukone, jota käytän lähes päivittäin

3 Pyykinpesukone, jota käytän suurin piirtein kerran viikossa

4. Pölynimuri, jota pitää käyttää ainakin joskus 😉

Mutta laajennan tätä kodinkoneasiaa vähän pidemmälle eli minun ehdoton suosikkini on mankeli.Sellainen minulla on ollut voisin sanoa lähes aina nuoruusvuosia nyt lukuunottamatta. Eihän silloin ollut myöskään mitään muitakaan edellä mainituista. Kahvikin keitettiin pannussa.

En pidä silittämisestä , mutta mankeloinnissa olen mestariluokkaa 😁. Vähän nihkeät pyyheliinat, tyynyliinat, lakanat, pöytäliinat mankeloin supersiisteiksi.

Mankeli on meillä siivouskaapissa aina valmiina pyörimään. Ilman sitä en tule toimeen 😂.

 

 

Ja lisäänpä vielä senkin, että kun olimme Touhulassa paossa puoli vuotta vesivahinkoa ja keittiöremonttia niin sinnekin hommattiin "Torista" edullisesti mankeli. Niitä oli ainakin silloin myynnissä useita. Kyseinen  mankeli ostettiin (eronneelta?) mieheltä kun ei taatusti mankelilla ollut poikamiestaloudessa käyttöä.





sunnuntai 2. helmikuuta 2025

 02.02.2025

Ollaan sairastettu jonkinlaista vatsatautia. Menemättä yksityiskohtiin niin ei ainakaan ruokaa tee nyt mieli. Oltiin perjantaina pitkään aamupäivällä asioilla ja siksi ostettiin kaupasta poikkeuksellisesti eineslaatikko. Lohikiusaus. Maistui oikein hyvälle kun oli kova nälkä ja vähän vilukin, muttaa..... perästä kuului...ja kovaa 😨. Oliko ruoassa vika vai jossain muussa; sitä ei tarina kerro.

Mutta eiköhän se aika sutjatkaasti taltuteta.

                            


Mutta asiaan 😊. Repolainen julkaisi uuden bingoruudukon.

  

Vaikea valita koska kaikista sanoista pulpahtelee jotain mieleen. Valitsin nyt kuitenkin sanan KIVI.

Ehkä siksi, että juurikin perjantaina kaupungissa tuli vastaan jo vähän siipeensä saanut kivi, mutta viesti oli osuva.

Tämä löytyi terveyskeskuksen kupeesta 💚.

Ja sitten kivi vähän isommassa koossa.....tuo nähtiin viime kesänä



"Jättiläisen kivi on vaikuttavan näköinen, rauhoitettu luontokohde. Kokoa mahtavalle lohkareelle kertyy noin 4 – 5 metriä ja halkaisijaltaan se on noin 6 metriä". Sijaitsee Jämsässä.

Ainakin kokonsa puolesta kelpaa kivibingoon 😂.