16.07.2026
Jos olisin nuorena viettänyt kesää Touhulassa niin ei epäilystäkään, että olisin päivät pitkät maannut lepolassessa auringossa kirjaa lukien. Eikä ennen edes mitään arurinkosuojarasvaa käytetty. Coppertone tulee mieleen ja myös Tummeli (utarerasva) oli jossain vaiheessa suosittua....ennen vai jälkeen aurinkopäivän; sitä en muista.
Nykyään pitää suojautua auringolta 30-50 suojakeroimilla , aurinkolaseilla ja hatulla ja mieluummin muutenkin sitä vaan hakee sellaista mukavaa varjon paikkaa.
Ja ihmeellistä kyllä mutta myös viinimarjoja voi pikkuhiljaa keräillä. Ei ennen mielestäni vielä heinäkuun puolessa välissä ? mutta mitäs me allakasta kun kerran kypsyvät omaan tahtiinsa.
Punaisia ja valkoisia keräsin jo vähän iltaviilin päälle. Ja Väinö-rengille pitää antaa kehuja , että on kyllä erityisen tarkkana ollut noiden marjapensaiden kanssa ja vaikka minusta tuntuu ettei se juuri muuta tee kuin seistä tönöttää rakkauslasit silmillään niin hyvin on pitänyt rastaat pois pensaista. Ehkä Tamaraan ihastuminen on tuonutkin lisäpotkua työntekoon😍....
Oli aiemmin vähän vaikea päätös ottaa Mammani tekemä pitsiliina betonitöihin. Siitä syystä jatkojalostin vielä tarjottimen koristeeksi käyttämästäni liinan. Kastoin sen löysään betonivelliin ja laitoin kuivumaan kukkaruukun päälle. Mutta se vaati minutsa vielä "kultareunuksen" ja kun sattumoisin liiterissä oli kultaspraypurkki niin...
Mammani pitsiliina sai vielä vähän jatkoaikaa 💛.
Komeat kurkut ja marjat. Ja taas keksit puuhata erityisen kaunista ja hyödyllistä, tuo on todella kaunis kukkavati. Tamarasta minun pitääkin kirjoittaa seuraavaksi.
VastaaPoistaMä oon ollut auringonvälttelijä koko ikäni. Vaikka joskus oli kausi, kun minulla oli aina vilu (todennäköisesti hoitamaton kilpparin tulehdus, mikä on tullut esille papereista ja tuloksista vasta tässä viime vuosien aikana), mutten silloinkaan pitänyt auringosta. Ahdisti vain. Olen aina istunut varjossa. Nykyisinkin välttelen suoraan auringossa olemista, ainakaan liian pitkiä aikoja kerrallaan (hah, 10 minuuttia riittää) - ja ystäväni onkin oppinut löytämään täysvarjopaikan itselleni, jos jossain terassilla käydään joskus, kun tietää, että muutoin "hypin" ja vaihtelen paikkaa vähän väliä... Liittynee myös johonkin aistiyliherkkyyteen, että aurinko ei saa tulla liian pitkään, samasta suunnasta ainakaan, yhtämittaa. Se ei sinänsä "polta", mutta tuntuu TOSI pahalta.
VastaaPoistaMeidän pitäisi uusia herukkapuskat (meillä vain mustia) kokonaan. Ovat niitä ennen meitä täällä olleita, rikkaruohottuneet pahasti, ettei niitä saa millään enää puhtaiksi. Pientä satoa tekevät vuosittain, että kituuttavat, mutta kunnon sato jää tulematta. Varmaan riittäis yksi kutakin lajia meille hyvin. "Sitten kun". ;)
Ja ehdottomasti se oma sato maistuu paremmalta kuin kaupasta ostettu! Eihän sen tuoreempaa voi ollakaan!
Ihanaa, että keksit käyttöä Mammasi pitsiliinalle! <3 Näyttää oikein kivalta!