28.02.2026

Arttu sairastui viime lauantaina 🙀. Ensin se oksensi syömänsä silakat ja sen jälkeen ei ruoka maistunut. Onneksi sentään vettä latki mennen tullen. Nenänpää oli rutikuiva.Aivasteli ja tuhisi paljon.

 Koko viikko hipsuteltiin menemään ja katsottiin tarkkaan sen vointia ja varsinkin sitä, että se söisi edes vähän jotain. Muuten se oli kyllä ihan  yhtä virkeä kuin ennenkin eikä sen vuoksi lähdetty sen kanssa lääkäriin.

Onneksi nyt alkaa Arttu olla jo lähes entisellään  😻 ja mikä sen mielestä parasta on se, että ulkona ei ole pakkasta ja se voi ulkoilla jo pidempään. Lumessakinn  riittää ihmeteltävää ja haisteltavaa.

ja  asiasta ihan toiseen....

Olen jostain syystä tehnyt monena perjantaina pizzaa. Niin eilenkin. Ja tämä se vasta hyvää olikin 😋.

Pizzakastikkeesta tuli maukasta: tuoreita tomaatteja, sipulia, valkosipulia, chiliä, paprikaa, soijaa, yrttimausteita ,ketsuppia ja suolaa sekä runsaasti mustapippuria. Keittelin niitä sen aikaa kun taikina kohosi ja päälle valmiita kanan vuolusuikaleita ja sinihomejuustoa. Yksinkertaista ja ehkä juuri siksi niin hyvää. 

 27.02.2026

Vuosien saatossa on tullut kirjoitettua tässä blogissa töistä, muuttamisista, ihmissuhteista, harrastuksista, kokkailuista, mökkeilyistä, käsitöistä ja ihan ties mistä  mutta lapsista ei juuri koskaan. Nyt on sen aika. 

Lapset, lapsettomuus, bonuspojat.

Kun menin naimisiiin hiukan alle kolmekymppisenä niin oli kai aika itsestään selvää, että lapsia "tehdään". Mutta ei se sitten niin yksinkertaista ollutkaan. Kun vauvaa oli toivottu muutama vuosi niin sitten alettiin tutkia ja hoitaa ja kaikki se oli minusta jotenkin luonnotonta, mutta toki olin valmis kaikkea kokeilemaan. Siihen aikaan oli vielä aika rajalliset hoitokeinot ?  mutta se mitä olisin ehkä enemmän kaivannut oli henkinen tuki jota olisi kyllä jossain vaiheessa kaivannut. Eikä yhtään auttanut se miten joka käänteessä ystävät ja sukulaiset kyselivät että jokos sitä ollaan pieniin päin.En ollut.

Lapsettomuus rasittaa paljon parisuhdetta ja minä lopulta sitten halusin erota ja suoda samalla miehelle mahdollisuuden tehdä vielä lapsia jonkun toisen kanssa. Ei kylläkään tehnyt.

Eron jälkeen muutaman vuoden kuluttua tapasin miehen ja hänelläpä olikin kotona kaksi poikaa. Poikien äiti oli kuollut traagisesti polkupyöronnettomuudessa ja mies oli siis yksinhuoltajaisä. En ollut koskaan ajatellut sellaista vaihtoehtoa 😊. Minut otettiin todella hyvin vastaan ystäviä ja sukulaisia myöten ja jopa pojat hyväksyivät minut heti porukkaan. Meistä hitsautui nopeasti ihan perusperhe ja bonuspoikia pidin "ominani". 

 Ja kuinka ollakaan tulin raskaaksi. Asia mitä en todellakaan odottanut tapahtuvaksi. Olin hämmästynyt, yllättynyt ja mielettömän onnellinen. Tämäkin onni vielä. Raskaus meni kesken kuten seuraavat kolme muutakin ja oli pakko ajatella, että näin oli tarkoittu. Kaikkea ei vain voi saada.

 Mutta bonuspojista  kasvoi ilokseni kunnon kansalaisia. Urheilivat, olivat hyviä koulussa ja opiskelivat kumpikin korkeakoulussa hyvät ammatit. Löysivät mukavat vaimot ja lapsia syntyi toiseen kotiin  kaksi ja toiselle kolme.  Ihana yksityiskohta jota en voi ohittaa on se , että nuorimman pojan ensimmäinen lapsi syntyi samana päivänä kun itse täytin 50-vuotta. Olen myös tämän pojan "kunniakummi". Nyt tämäkin poika tanssi jo vastikään vanhojen tanssia. Puhun silti aina pikkupojista jotta erotan heidät niistä jo aikuisista bonuspojista 😉. Bonuspoikien isä kuoli ei yhtä traagisesti kuin heidän äitinsä vaan kotona keittiössä.

Karin kun tapasin niin oli ehkä jonkinmoinen onni ja sattuma ettei hänellä ollut lapsia. Tarkoitan tällä sitä ettei tullut kovin paljon enää niitä bonuksia 😉. Meillä oli jo liian paljon ikää lasten saamiseen; toki joskus aina naureskellaan, että minkälainen Vilpetti meidän lapsi olisi voinut olla .

Mutta nyt voin jo todeta, että lapsettomuus on ollut jossain vaihessa syvä haava joka on jo täysin umpeutunut.Olisko sentään vielä ihan pienen pieni arpi ?  

 

 

 26.02.2026

Kuten eilen viimeksi totesin niin muiden blogeista saa usein ideoita ja Sartsan blogissahan  niitä riittää. Moni idea jää ehkä suunnitelman tasolle päähän pyörimään, mutta nyt kun Sartsa oli virkannut vessan maton niin siihen ajatukseen tartuin hetimmiten. Eikä minulla mitään siihen sopivaa lankaa tietystikään ollut mutta kun piti päästä aloittamaan HETI niin virkkasin maton kaksinkertaisesta seiska veikka langasta.

 Maton avulla voi ehkä myös hypnotisoitua kun istuu pytyllä  😂.

Mutta tuon tekeminen olikin niin hauskaa hommaa, että aloitin jo toista ja kävipä myös mielessä miten tuollaiseen mattoon voisi hukuttaa niitä ikuisia lankakeräloppujakin. Kiitos ideasta Sartsalle 💙💚💛💜.

 25.02.2026

Hitusen huono omatunto on kun aika ajoin törmään sellaiseen artikkeliin, että jokin tietty vitamiini on ihan huipputärkeä elimistölle. Enkä kuitenkaan malta ottaa purkista niistä mitään.  Piiloudun sen ajatuksen taakse, että kun syö suht monipuolisesti niin.....itsensä huijausta.

Nyt taas kerran kaivoin jo aiemmin ostetut vitamiinipilleripurkit esiin.

 Että jos niitä pitäisi esillä niin tulisiko helpommin napattua. Kokemus tosin kertoo, ettei sekään auta ja jonkin ajan kuluttua siirrän luultavasti nuokin purkit takaisin kaappiin.Ihan silkkaa rahan tuhlausta on niitä ostaa jos ei kerran malta ottaa niistä hyötyä irti. Ja vitamiinit maksaa yllättävän paljon. Tuollainen B12-vitamiinipurkki  maksaa peräti 20-30  euroa.

Pitäisiköhän ottaa käyttöön annan blogin vihje suklaadosetista 😂. 

Mutta menen samalla vähän toisenlaisiin "vitamiineihin"  ja siihen taas sain inspiraation Minzin blogista kun hän kertoi leiponeensa kakun siitä mitä kaapista löytyy. Meillä sellaisia leivonnaisia kutsutaan rätväleiksi. Nyt pakasteesta löytyi vielä Touhulan Juuson omenapuusta valmiiksi viipaloituja omenoita ja pieni jämä turkkilaista jogurttia.

Hyvä rätväle sititä tuli vaikka itse sanonkin. Ja vitamiineja on.......no...ainakin omenaviipaleissa 😁.

 24.02.2026

Niin ihana aamukävelysää eilen. Kuvat puhukoot puolestaan.

 

Talvi on 💙.Ainakin välillä 😊.

 23.02.2026

Hevihyllystä lähti kainaloon punakaalin pää 😊. Ilman sen parempaa suunnitelmaa.

  Kotona sitten aloin miettiä mihin sitä käyttäisin ja kun pakastimesta löytyi pieni jauhelihapaketti niin siitä lähti idea kaalilaatikosta johon upotin myös kokonaisia ohraryynejä. Nesteeksi maukasta lihalientä joka jäi taannoin haudutuspadassa muhineesta lihakimpaleesta. Jopas tulikin herkkua.

Ja kun punakaalia jäi vielä pienehkö pala niin siitä keitin punakaalisäilykettä eli punakaalia, punasipulia, omenaa, siirappia  ja kirpeä liemi. Ohjeita tuohon(kin)  löytää monta vähän erilaista.Tästä jätin pois sellaiset jouluisemmat mausteet kuten kanelin ja neilikat.

 Hyvää sellaisenaan tai voi sitä myös lämmittää lisukkkeeksi.

 Punakaalista(kin)  on niin moneksi.  Ja kun pakostakin lähti vielä ajatus laukkaamaan lankojen värjäyksen suuntaan kun punakaalin keitinliemi on todella voimakkaan liilan väristä. Pitänee kokeilla kesän tullen😉.

22.02.2026 

Minä muistelen, että  nuoruudessani aina puhuttiin siitä, että oma koti kannattaa ostaa. Että mitä nuorempana sen hankkii sen parempi. Ajateltiin, että asunnossa arvo pysyy ja nousee vuorenvarmasti. Nyt tuntuu  surulliselta kun lukee miten monet joutuvat myymään asuntojaan ihan pilkkahintaan.Syystä tai toisesta. Ja asuntosijoittajilla on nyt kissanpäivät.Kymppitonnilla saa jo jos vaikka mitä. 

 

 😂

Joskus silmään pistää jokin ulosmitattu kohde ja sen kohdalla pitää kylmästi todeta, etten ainakaan minä halua hyötyä toisten ahdingosta ja epäonnesta vaikka kuinka halvalla saisi. Sekin on ollut aikoinaan  jonkun rakas koti.

 21.02.2026

Huomaan vanhemmiten seuraavani aika monessa Äitini jalanjälkiä. Hyvin pienissäkin asioissa. Äiti tapasi ostaa kauppareissullaan tuoreita kukkia ; useimmiten sellaisia viikkokimppuja lähikaupasta. 

Minä nimitän niitä siivouskukiksi kun on mukava laittaa tuoreita kukkia esille imuroinnin päätteeksi. Eli jos ostan kukkia niin on myös pakko imuroida 😉. Pientä itsensä motivointia ?

 Eilen Lidlissä oli juuri sopivat siivouskukat eli kaksi nippua neilikoita yhteishintaan 3,50 👍.

 Neilikat oli vielä sen verran nuppuisia, että saattavat kestää pitkään

 .... ehkä jopa sinne seuraavaan imurointiin asti 😁.

 20.02.2026

Satuin lukemaan otsikon siitä miten hajuaisti heikkenee vanhemmiten ja miten se asia voi liittyyä myös joihinkin sairauksiin. Ei siitä sen enempää, mutta entäs sitten kun hajuaisti herkistyy iän myötä. Mihinköhön kauheuksiin sekin taas  liittyy ?

Kun olen täydessä hississä niin haistan kyllä, että jos jollakulla siellä olijoista on hammaskiveä 😧(se lienee kyllä ihan vain ammattitauti). Kaikki voimakkaat tuoksut; varsinkin ne keinotekoiset  saavat minut nykyään voimaan suorastaan pahoin. Kun ollaan käyty katsomassa omakotitaloja niin saatan haistaa homeen jo ulko-ovea avattessa. Minussa on ilmiselvää vainukoira-ainesta 😊.

  

19.02.2026 

 

 Koululaisten talvilomaviikosta tulee vielä mieleen omat lapsuuden hiihtolomaviikot. Mukavaa  oli ainakin se , että sai jäädä nukkumaan aamulla pidempään.

 Päivät oltiin ulkona. Hiihdettiin, luisteltiin, laskettiin mäkeä, tehtiin lumilinnoja ja lumilyhtyjä. Vanhemmat oli töissä eli ei sen kummempaa tekimistä voinut ollakaan. Eikä sitä yhtään kaivannutkaan. Kotona oli hyvä.Eipä ne omat kaveritkaan minnekään talvella koskaan matkustaneet.  

Jos olisin lapsi tai nuori tänä päivänä niin olisinko juuttunut videopeleihin 😃. Luultavasti. Viihtyisin varmasti niiden parissa liiankin kanssa ja kaikkea muutakin sisätekemistä olisi tarjolla  yllinkyllin.

 Tai olisiko vanhemmilla paineita, että lähdetäänkö reissuun ulkomaille, kylpylään , risteilemään...."kun kaikki muutkin menee".

Onni on ollut se, että on saanut elää lapsuutensa aikana jona kirjojen luku oli sitä parasta huvia eikä telkkaristakaan tullut ohjelmaa kuin rajoitetusti iltaisin. 

 

Noissa ON jotain tuttua 😁.

 18.02.2026

Ei hienompaa laskiaistiistaisäätä voinut toivoa. Pieni pakkanen ja kevyt kerros puhdasta uutta pakkaslunta. Luonto suorastaan  kutsui ulkoilemaan. Toivottavasti nyt talvilomailevat koululaiset ottavat mukavasta talvikelistä kaiken irti .

Otin aamulla myös meidän pihatuomesta kuvan ja mietin miten erilaiselta se näyttää jo muutaman kuukauden kuluttua. 

Eli tuomen kukkia odotellessa ....enää kolme kuukautta ja silloin tuomi kukkii jo täyttä häkää. Tuo keväinen kuva on otettu nimittäin 18.5.2023.

                                 

 Meidän laskiaistiistaihin kuului kuinkas muuten kuin perinteinen hernesoppa (tällä kertaa itsekeitetty, mutta kyllä Jalostajakin tekee ihan hyvää ) .Hernekeitto syötiin sinapin ja paahdetun sipulin kera. Niin ja ruisleipää /näkkäriä. 

Laskiaispulliin tuli mantelimassaa  ja/tai vattuhilloa kermavaahdon kera. Tällä kertaa kermavaahto tosin tuli tölkistä 😊.

 Ja Kari leipoi isot,komeat  pullat. Teki niistä isoja, että mahtuu paljon täytettä 😉.

Ps. Kari kauhistui tuota kuvaa pullasta. Kun pulla ei näytä hänen mielestään yhtään pullalta vaan lusikalla kauhotulta sämpylältä 😂. Minä taas menen aina maku edellä eli ei se näkö vaan maku enkä siksi yhtään kainostelluut laittaa tuota kuvaa.

                               

17.02.2026 

Meillä on otettu nyt pakkaspäivät rennosti. Arttu varsinkin osaa sen taidon 😹. Nyt kun sen ei tarvitse ulkonakaan käydä kuin ovelta kääntymässä.

Se nukkuu usein sohvan selkänojalla niin, että pää roikkuu melkein sohvan istuinosassa asti. Pitää aina vähän katsoa kun istahtaa sohvalle ettei sen pää jää selän taakse liiskaan. Mutta onneksi sentään välillä käpertyy vähän parempaan asentoon.

Ja välillä malttaa ihan istuskellakin  palvelijoiden seurassa. Ollaan me kyllä sellainen oikea sohvatrio !

Eilen illalla tämä sohvakolmikko katsoi Areenasta lähes neljä tuntia kestäneen elokuvan "Kleopatra". Vaikken olekaan historiallisten elokuvien fani ja kyllähän tuo oli aika huikeasti tehty ja siksi ihan katsottavissa ja siinä ohessa valmistui melkein valmiiksi asti villasukkakin 👍. 

 16.02.2026

Pöllön lukupiirin uudeksi luettavaksi Pöllö on valinnut  kirjan....

  Kari toi tuon kirjan minulle samalla kun poikkesi Hämeenlinnan pääkirjastoon uusimaan omia lainojaan ja oli vähän hämmästynyt kun kirja pitikin noutaa kirjaston varastosta.  Ei tiedetty sellaisen olemassaolosta tai siitä  että sinne sai mennä itse tutkimaan ja katsomaan sinne varastoituja kirjoja. 

Tehdään sinne joku päivä ihan oikea tutustumiskäynti. Ties mitä kaikkea kivaa sinne on laitettu säilöön.

 

Ja tuo Siskoltani tullut kortti sisältää elämän tärkeimpiä asioia 💗. Kaikki tuollaiset kivat kortit pääsevät ensin hetkeksi jääkaapin oveen ja jossain vaiheessa niistä tulee kirjanmerkkejä.
 

 15.02.2026

Katsoin aikoinaan mielellään kaikkia sairaalasarjoja televisiosta. Holby cityn sairaalaa, Creyn anatomiaa, Teho-osastoa, Housea ja myös kotimaista Sykettä olen katsonut ihan alusta tähän päivään.

Kun menin sitten sairaalaan töihin niin totesin, ettei täällä ole ollenkaan sellaista kuin sairaalasarjoissa😁.Onneksi.

Nyt olen katsonut yhden kauden "The Pitt"-sarjaa (HBOMAX). Ja olen erityisen ihastunut sarjan päivystyksen pomoon (näyttelijä Noah Wyle) . Hän on niin empaattinen , sympaattinen, herkkä, ammattitaitoinen, kannustava ja kaikkia huomioiva esimies. 

 

Jos vielä joskus pitäisi rakastua niin kohde on ilmiselvä 😃.

14.02.2026 

Olen Karin mielestä malliesimerkki "hups"-ihmisestä. Siksi suorastaan ihmettelin sitä, että kun Kristiina :n haasteena oli KUUKAUDEN MOKA niin mokaa  sain odotella  13.2 asti. Toisaalta olihan juuri perjantai ja 13 päivä. Oikein sopiva päivä mokailuun.

Kovemmilla pakkaskeleillä pärjään ihan hyvin ulkoillessa sopivalla vaatetuksella, mutta nuorena tyttönä palellutin ukkovarpaat ja ne antavat aina merkkiä kun riittävän kauan olen ollut kylmällä ulkosalla. Kari kun paljon tiktokkaa niin sieltä jostain kertoi idean , että käärippäs jalat folioon , niin jalat pysyvät paremmin lämpiminä. Kun kovin montaa villasukkaa ei voi  nastakenkiin sujauttaa. Päätin siis kokeilla folioniksiä ja tässä lopputulos.....

Folio mureni (tietysti) tuusan nuuskaksi kävellessä  ja kun vedin jalan pois kengästä oli koko eteismatto täynnä foliosilppua. Pirkka-folio oli ainakaan toiminut tässä kohtaa. Helmikuun mokailu  oli tässä; tosin vielä on aikaa.... 😉.

Mutta myös Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille, kommentoijille, ystäville ja sukulaisille. Ollaan kilttejä toisillemme 💖.

13.02.2026 

 Meidän naapurissa asuu triatlonisti nainen ja häntä näen usein kiitävän johonkin suuntaan. Milloin hän on menossa uimaan tai polkemaan ihan mielettömän pitkiä pyörälenkkejä tai juoksee tosi kepeästi ohi milloin missäkin. Ja kun jutellaan ei ole edes hengästynyt vaikka olisi juuri pitkääään juoksulenkin tehnyt 😲.Siis täydellistä urheilijaainesta.

Nyt yllätyin totisesti kun hän kertoi saaneensa juuri vauvan. Sanoikin , ettei mahaa juuri huomannut ja nyt on jo taas ihan entisissään mitoissaan. Helppo vauva ja helposti tuli maailmaan. 

Se oli ilman muuta junasukkien paikka 💕.Ja junasukka-malli siksi, että kai vauvastakin kasvaa kova vipeltäjä  ja nuo pysyvät jalassa kovemmassakin menossa 😊.
 

 12.02.2026

Kävi aika outo juttu kun ajelin kaupasta kotiin ja tapani mukaan kuuntelin Iskelmäradiota samalla. Ykskaks yllättäen huomasin itkeväni ja hetken päästä suorastaan tyrskiväni itkusta. Radiosta tuli  Suvi Teräsniskan "Kaikki joiden jäljet säästin". Se kosketti niin syvältä ja lujaa. 

 Enkä edes erityisemmin ole Suvin fani vaikka hyvä laulaja onkin. Mutta joskus musiikki voi osua huomaamatta johonkin niin ,että outo surullinen tunne jäi pitkäksi aikaa. 

Kun tulin omaan pihaan  niin naapurilla oli käymässä juuri silloin kotisairaanhoitaja ja häntä yleensä tervehdin. Piti ensin pyyhkiä naama kuivaksi ...jo ihan pakkasenkin takia 😉.

 11.02.2026

Puutarhakisa Ylen Areenassa on saanut voittajansa ja kun sitä katsoin samalla alkoi päässä pyöriä kaikki se mitä tulevana kesänä voisi Touhulassa toteuttaa. Ehkä hiukan turhan aikaisin talvella tuota ohjelmasarjaa näytetään kun kaikki puutarhatouhut on vielä vain unelmien tasolla. Ehtiipähän jalostua ideat, mutta samalla ne myös (onneksi ) unohtuu.

 

Nyt kuitenkin pyörii mielessä  miten kesällä Touhulassa "pitää" tehdä ainakin jonkinlainen kaariportti, punoa pajusta jotain kivaa, korjata vesiaihe toimivammaksi, somistaa vanhoilla tavaroilla, tehdä polkuja sinne tänne.....ei taida yksi kesä riittää 😃.

Mutta kuinka ollakaan eilen  poikkesin ostamaan jo pussillisen taimimultaa. Siitä ne puutarhaunelmat  sitten lähtee etenemään.....

 10.02.2026

Jääkaapissa pyöri perunamuusin loppu ja kuinkas siitä tulikin mieleen äidinäiti eli Mummo. Ehkä vähän erikoinen mielleyhtymä 😊.

  Mummo oli iloinen, sisukas karjalaisnainen joka pärjäsi kuin ihmeen kaupalla evakkomatkat  suuren lapsikatraan kanssa.Sitten kun hän jäi myöhemmin yksi elämään omakotitaloon niin kantoi tse kaivosta vedet, puut lämmitykseen ja siinä sivussa piti kanoja ja muutamaa lehmääkin. Ja leipoi karjalanpiirakat, vatruskat, ruisleivät, rahkapiirakkaa ,pullaa, pikkuleivät ja ties mitä  ja aina oli pöytä koreana kun vieraita kävi ja kävihän niitä kun suku oli suuri.Säilöi myös itse suuren tiinullisen hapankaalia talveksi  ja kaikki muutkin kasvimaan antimet oli säilössä kellarissa. 

Vatruskat eli perunapiirakat olivat sellaisia , että niitä Mummo leipoi myös tuttaville. Olivat suussasulavia.Kerran oli nuorena tyttönä talvilomalla Mummon opissa piirakkatalkoissa. Ja nyt  sekin taito laitetttiin koetukselle. Tiesin jo etukäteen etten samanlaisia saa aikaan jos ihan siitä syystä, ettei sähköuunista koskaan saa ihan yhtä hyvää kuin leivinuunista. 

Lisäsin siis siihen muusin loppuun pari kananmunaa ja taikina perinteinen ruisvehnäjauhotaikina.

Mummo olisi varmaan moittinut rypytystä ja ehkä vähän muutakin 😉, mutta kun ei ole vertailukohtia niin hyvin maistuivat aamu- ja iltapalana. Loput taikinakuoret paistoin "näkkileiviksi".
 

Kiitos Mummolle tästä inspiraatiosta 💗.

09.02.2026 

"Kristiina K" oli blogissaan muistellut aikaa kymmenen vuoden takaa ja saanut  siihen kipinän " Marjon matkassa"-blogista ja sehän sytytti minutkin  muistelemaan mitä olin tehnyt 10 vuotta sitten eli juuri eilen 8.2-2016 ?

Vaustaus siihen löytyi mistäpäs muualta kuin omasta "Elo Espanjassa" -blogistani. Vietin silloin neljän kuukauden vuorotteluvapaasta kolme kuukautta Espanjan Benalmadenassa. Siellä kyseinen päivä oli ollut arkisesti pyykkipäivä 😊.

                  

Aihetta sivuten lisään tähän samaiselta reissulta muutaman muunkin kuva kun niitä lähdin selailemaan  ihan vain tuodakseni lämpöä ja aurinkoa pakkasten keskelle.

 

 

  

Oleskelin Espanjassa tammi-maaliskuun ja se oli hyvä aika siellä oleiluun eli ei ollut liian kuumaa muttei kylmäkään.Parasta mahdollista ulkoilusäätä koko ajan.  Maaliskuussa voi jo käydä hyvin meressä uimassa. Vastaavasti toisen vuorotteluvapaajakson vietin Turkissa ja siellä oleilin edellisenä vuonna marras-tammikuun. Eikä huono vuodenaika ollut sekään. 

Blogin pitäminen on kyllä verraton albumi ja päiväkirja. Tuskin olisin muuten muistanut mitä kymmenen vuotta sitten tapahtui 😉. Ja onko kymmen vuotta sitten sitten pitkä vai lyhyt aika ihmisen elämässä ? 

On ja ei ; miten sen ottaa. 

 08.02.2026

Perjantaina vipelleettiin menemään niin monessa paikassa ja pitkään oltiin liikkeellä, että vaikka alunperin oli tarkoitus  mennä ulos syömään tai vaikka hakea noutopizzaa niin suunnitelma muuttui lennossa. 

Ja toisaalta en enää nykyään ole edes kovin innokas syömään ulkona. Kotona saa usein parempaa. Toisin sanoen tein loppujen pikapizzzan Lidlin valmistaikinasta . Siinä on siis myös tomaattikastike mukana. 

Kastiketta vähän terästin chilillä, valkosipulilla ja yrteillä, mutta sillä aikaa kun uuni kuumeni niin pizza oli paistoa vaille valmis. Ja maistui ainakin meille nälkäisille oikein hyvin.

 Lauantaina sitten herkuttelu jatkui ja kun Lidlin juustohyllystä oli lähtenyt jo aiemmin  pari erikoisjuustoa mukaan ja nyt myös uusi tuttavuus....

Ja niistä syntyi taas oikea herkkusuiden kattaus.

Carpaccio oli tosi hyvää ja paketissa oli mukana myös oliiviöljy ja juustosilppu sen päälle ripoteltavaksi.Ja kun olen laiska enkä vartavasten viitsi lähteä Alkoon punaviinin ostoon niin nyt kokeiltiin yhtä ruokakaupan versiota. Sopivan kepeää ja pehmeää (sanoo viiniasiantuntija 😂).

Lisäänpä vielä, etten ole millään muotoa Lidlin mainostaja vaan meidän kulku vie sinne pääosaksi siksi että se on meidän lähikauppa ja erityiseksi siksi, että Artun suosimaa herkkupateeta myydään vain siellä.Ja kun kauppa käy riittävän tutuksi niin silloin sieltä löytää helpommin myös ne erikoisuudet ja tarjoukset. Ja vaikka tammikuun vihannesale onkin jo takana niin selkeästi halvemmalla ostan ainakin kaikki hedelmät ja vihannekset sieltä kuin mistään muualta.

 07.02.2026

Meillä on ihan mukavasti kaikkia marjoja pakasteessa ja välillä olisi hyvä keksiä vaihtelua siihen mitä niistä tekee . Olin unohtanut pitkäksi aikaa hyytelösokerin olemassaolon. Nyt kyseinen sokeripaketti tuli vastaan kuiva-aineiden joukosta ja tosi nopeasti ja helposti syntyy marjajälkiruoka/välipala.

Jäiset marjat vain kulhoon ja kiehautettu hyytelösokeriliemi kaadetaan päälle. Hetken päästä herkku on valmis. 

Nyt pintaan pääsi oikein kermavaahtonokare, mutta voisihan sen korvata rahkallakin tai vaikka jättää "valkoisen osion" kokonaan pois ; hyvää olisi niinkin ja marjoissa säilyy hyvin niiden alkuperäinen  maku ja toivottavasti myös vitamiinit . 

 06.02.2026

Eiliseen Runebergin päivään kuului tietysti nimikkotortut. Ennen en niistä juurikaan piitannut, mutta ainakin nuo maistuivat nyt meheviltä ja oikein hyviltä päiväkahvilla.

Ja eikös tämänpäiväiseen Terhin nimipäivään kuulu ilman muuta joku herkku ?

 Kohtahan  onkin jo laskiaispullien vuoro 😋. Pelkkää herkuttelua koko elämä, mutta ei haittaa kunhan ei makiaa mahan täydeltä ja joskus vaikka niinkin.
 

 05.02.2026

Hiukan huvittaa Arttu-kissan ajatuksen  juoksu. Siihen paikkaan sohvaa, jossa se makoilee suurimman osan päivästä paistaaa aurinko sen turkkiin ja se tietysti luulee, että ulkona on lämmin keli. Ulos on siis päästävä ! 

Sisukkaasti se hyppää ulkona tähystyspaikalleen ja asettuu makuulle naama kohti aurinkoa ja viihtyy siinä sen kolme sekunttia ...

 

.....ja sitten pikaisesti sisään ja pyrkimys lämpimään syliin . Tuota huvia se voi harrastaa monta kertaa päivässä ja aina pettymys on yhtä suuri kun aurinko ei vielä lämmitäkään  tarpeeksi....no, mutta ei aikaakaan🌞.

Kuva kertoo harmistuksen siitä , että eikös sitä nyt saa olla rauhassa ulkonakaan; aina se mamma sen kameransa kanssa 😼.