01.03.2025
Kalevanpäivä sai sen aikaan , että kaivoin kirjahyllystä Kalevala-opuksen esiin. Se on tullut meille perintönä vanhemmilta. Kirja oli upeita kuvia kirja täynnä.
Kirja palautui taas kerran lukematta takaisin kirjahyllyyn 😕 eli edelleen aukko sivistyksessä. Sain kuitenkin siitä inspiraation kaivaa esille Kaleva-koruni. Ne olivat yhteen aikaan kovasti muotia. Lahjaksi saatuja ja kaikkia olen aikoinaan käyttänyt. Asettelin ne oikein näkösälle tuohon kuvakirjan kannelle .
" Pronssinen Aurinkoleijona-kaulakoru juhlisti
Kalevala Korun 60-vuotisjuhlavuotta 1997. Kultaseppä Pia Åkerblomin
suunnitteleman korun tuuheaharjainen peto on kopio leijonasta, joka
koristi Halikon Joensuusta vuonna 1887 löydettyyn keskiaikaiseen
hopea-aarteeseen kuuluneen krusifiksin ketjuun liitetyn pyöreän
pyhäinjäännösrasian kantta. Kaulakorua valmistettiin pronssista,
hopeasta ja kullasta."
Lapsuuteni koti oli Halikossa ja ihan meidän "takapihallakin" oli joinakin kesinä arkiologisia kaivauksia.Ihmeteltiin lapsena mitä ne siellä oikein tonkii 😊.
Kalevalaa en ole minäkään lukenut, paitsi joskus koulussa sitä taidettiin silmäillä. Mutta Kalevala-korut ovat minulle tuttuja ja minullakin on niitä muutama. Tykkään niistä kovasti, sillä ne eivät ole turhan "hienoja" eli sopivat minun tyyliini hyvin. Tosin nykyään käytän koruja yhä harvemmin jostain syystä.
VastaaPoistaMinultakin löytyy muutama Kalevala-koru. Kunhan joskus MUKA teen inventaarion koruille, niin saatan kuvata ne samalla. Hyvää alkanutta maaliskuuta!
VastaaPoista