tiistai 4. maaliskuuta 2025

 04.03.2025

 Laukku-Leena oli ilmiö ja ihmettelyn kohde ainakin täällä Hämeessä ja hän liikkui samoilla nurkilla ja samoihin aikoihin kun minä hankin Touhulan eli 2007 . Usein ajelin ohi varsinkin Tuulosessa, Lammilla ja Hauholla  ja myöhemmin myös Jämsässä kun Koskelossa käytiin. Nainen jonka koko omaisuus kulki kasseissa ja oleili pressun alla kesät talvet. Ei käyttänyt alkoholia tai huumeita.

Kirja perustuu päiväkirjamerkintöihin. Päiväkirjat löydettiin tavaroiden seasta ; osa jo hävinnytkin. Ja perintöriidasta kaiketi kaikki sai alkuunsa. Suhteet sukulaisiin poikki ja kun hän oli perintörahat käyttänyt matkustamiseen maailmalla niin sitten alkoi vaellus Suomessa paikkakunnalta toiselle.

Halusin lukea kirjan ymmärtääkseni paremmin hänen valintaansa elää tuollaista hyvin raadollista, rankkaa elämää. Tunsin toki sympatiaa, mutta myös aika ristiriitaisia tunteita heräsi eli miksi ihmisen on niin vaikeaa ottaa apua vastaan ja mieluummin jäätyy paikoilleen ja sitä myötä tietysti sairastuukin kun kuitenkin asuntojakin tarjottiin. Ja varusteet ; voi ei. Vaikka rahaa on vähän tai ei juuri ollenkaan niin olisiko se vähäkin raha pitänyt käyttää kuitekin oikeisiin varusteisiin. Teltta, kunnon makuupussi, retkikeitin,kunnon jalkineet..... 

Ihminen saa valita juuri sellaisen tien kuin haluaa kulkea; niinhän se on. Mikä olen sitä arvostelemaan. Päälimmäisenä jäi tunne, että jossain kohtaa pitäisi kuitekin kai antaa periksi ja ottaa sitä tarjottua apua vastaan. Ihmisillä oli kuitenkin tarve auttaa.

4 kommenttia:

  1. Kuinkas sattuikin, kun just eilen luin naisesta, joka on asunut Helsingin päärautatieasemalla kymmenen vuotta. On noissa kohtalonsa. Laskiaistiistaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi olevan tosi pelottavaa asua taivasalla tai rautatieasemalla ?
      Tosin ihan kaikkeen ihminen kai tottuu jos on pakko. Jos on koditon tahtomattaan niin se on varmaan vielä paljon raastavampaa kuin se, että valinta on oma....syystä tai toisesta.

      Poista
  2. Muistan nähneeni tämän kulkijan. Monta kassia oli mukana ja siirteli tavaroita aina jonkin verran eteenpäin, jos oikein muistan.
    Täällä on yksi bussipysäkkikaveri ollut jo pitkään. viettää kaikki päivät tien poskessa bussipysäkillä katsellen ohikulkevia autoja ja juoden kaljaa. On kuulemma tarjottu kaikenlaista apua, mutta homma jatkuu.

    VastaaPoista
  3. Joskus todettiin ohi ajaessa ettei ihan pieneen eikä edes keskisuureen autoon saisi lastattua niitä matkatavaroita jos apua tarjoaisi.
    Minua vähän häiritsi tuota kirjaa lukiessa ne monet paikkakuntien ja ihmisten haukkumiset, kun uskon, että suurin osa ihmisistä halusi kuitenkin vain auttaa.
    Mutta apua voi antaa vain jos sitä halutaan vastaanottaa.

    VastaaPoista