11.11.2024
Välillä iskee suru ja voimattomuus. Hyvä ystäväni on parhaillaan sairaalassa eikä vielä kotiin pääsystä ole tietoa. Kun käyn häntä katsomassa tuntuu ettei oikeita sanoja löydy.
Sama tunne tulee Äidin luona. En oikein osaa enää olla hänen kanssaan kun puheenaiheet supistuvat kerta kerralta pienemmiksi. Hassua sikäli, että Artusta 😺 voin toki puhua loputtomasti ja näyttää kuvia ja Äiti nauraa hykertää vaikkei ole koskaan ollut ns. kissaihminen. Muistisairaan maailma on niin erikoinen ettei sen syöväreihin helposti pääse mukaan. Onneksi Äiti on aina niin hyvän tuulinen ja sanoo minusta yleensä, että sinussa on kyllä jotain tuttua 😊💖.
Mutta niin pieneksi ja kädettömäksi ja hyödyttömäksikin tuntee sairaan ihmisen lähellä.
Tänään on myös rakkaan isoäitini eli Mammani syntymäpäivä. Hän oli syntynyt 11.11.-11 😊.
Vaikka minulla ei ole henkilökohtaisesti kokemusta muistisairaista, niin ajattelen, että läsnäololla on merkitystä.
VastaaPoistaTänään on myös ensimmäisen avomieheni syntymäpäivä: 111160. Laitan hänelle onnitteluviestin edelleen, vaikka erostamme on yli 30 vuotta.
Hyvää alkanutta viikkoa!
Helppo päivämäärä muistaa ja jos olisi vielä syntymäaika klo 11:11 :-).
PoistaMukavaa kun muistat vielä myös entistä miestäsi. Minä olen aina sanonut , että en vihamieheksi ala sellaisen kanssa jonka kanssa olen saman katon alla asunut. Ja se periaate on kyllä pitänytkin.
Muistisairaus on minulle kovinkin tuttua. Sekä isäni että anoppini sairastivat sitä ja hoitotyössä hoidin muistisairaita. Se ei ole niitä helpoimpia sairauksia, ei sairastuneelle, mutta varsinkaan ei omaisille. Voimia sinulle.
VastaaPoistaHyvä syntymäaika mammallasi. Meidän toiseksi nuorimmainen lapsenlapsemmekin meinasi saada yhtä hienon syntymäajan. Tuli melkein 10.10.10, mutta kun hänellä oli kiire ja syntyikin 9. päivä kahtakymmentä minuuttia vaille puolenyön.
Haasteellisin aika taitaa olla Äitini kohdalla sikäli jo ohi , että hän pääsi hyvään hoitokotiin lähelle minua. Aiemmin hän asui kauempana ja ainainen huoli oli välillä ihan kestämätöntä. Isäni oli myös muistisairas joten taitaa se tauti minutkin tavoittaa. Sitä vain ei kannata murehtia etukäteen.
VastaaPoistaSamaan mukavaan syntymäpäivien sarjaan on pakko vielä lisätä, että yksi poikien pojista syntyi minun syntymäpäivänäni vaikkei laskettu aika silloin ollutkaan. Olisi ollut vasta muutaman päivän päästä.Meillä on ikäeroa ihan tasan 50 vuotta :-).
Näyttää siltä, että muistisairaus, valitettavasti, on vahva suvussa. Meilläkin tätä polkua kuljetaan kiihtyvällä vauhdilla ja alan oivaltamaan tämän sairauden merkityksen elämäämme.. Haasteita tulee riittämään.t. Serkkusi vaimo
VastaaPoistaAlkuvaiheen sairaus on sikäli hankalaa kun ei tiedä eikä aina edes hoksaa , että niin moni asia menee muistisairauden piikkiin. Isän sairauden jälkeen sitä jo vähän helpommin ymmärsi mitä Äidin kohdalla tapahtuu. Mutta kuten niin monesti ja monessa paikassa todetaan niin muistisairaus on pitkälti omaisten ja läheisten sairaus. Tarvitaan paljon paljon paljon ymmärrystä eikä sekään aina auta.
VastaaPoistaVoimia Sinulle !!!