20.11.2024
Olen aina pitänyt enemmän kirjaimista kuin numeroista. Koulussa matematiikka oli sellainen välttämätön paha alusta loppuun, mutta eihän se siellä opittu mitenkään hukkaan mennyt. Ainakin kansakoulussa opittu kertolasku on vieläkin hyvässä muistissa.
Ja kun en tykkää numeroista en ole koskaan sudokuista kiinnostunut. Kokeilemisesta puhumattakaan.
Kari sai kertaalleen kokeilemaan ja nyt olen jo sudoku-koukussa 😁. Pää punaisena kumpikin niitä ratkoo 😂.
Wikipedian määritelmä:
"Sudoku on luonteeltaan matemaattista, vaikka siihen ei sisällykään aritmetiikkaa. Sudoku kuuluu yhdistelmiä laskevaan matematiikan haaraan kombinatoriikkaan. Sudoku vaatii matematiikan tavoin abstraktia ajattelua, hahmontunnistusta, loogista päättelyä ja algoritmien laatimista."
No en toki ristisanatehtäviä hylkää, mutta sudoku on minulle ainakin hauska lisä aivojumppaan.
Minä taas pidin kouluaikaan enemmän numeroista kuin kirjaimista, mutta Mummu ja Äiti saivat innostumaan ristikoista. Mursun kanssa innostuttiin aikaan piilosanoista, mutta niitä ei enää ole juuri missään, mikä on harmi.
VastaaPoistaSitten tulivat sudokut ja niihin jäi kumpikin koukkuun.
Meillä on aina.. vessassa ristikko 🫣 ja viime vuosina sudokukirja, jonka löysin Siskon luona vieraillessa: kierreselkämyksellä ja se oli niin kätevä. Onneksi AdLibriksestä löytyi sitten uusi, joka juuri tällä viikolla tuli täytetyksi.
Mutta pari vuotta sitten Siskon luona käydessä opetin Tytön, silloin 10-vuotias, tekemään sudokuita. Hän innostui niistä ja viime syksynä odotti, että menen sinne tekemään hänen kanssaan. Nyt kun he kävivät täällä mummolassa, tehtiin niitä jollain puhelinsovelluksessa ja minä olin ihan altavastaaja: minä vasta mietin kun Tyttö oli jo täyttänyt puolet ruudukosta! Pari kertaa sanoi "voidaan me ottaa joku helpompikin" 🫣😄
Eli ei muuta kuin jatketaan ristikoiden ja sudokujen parissa - se on hyvää aivojumppaa.
PS. Onko sinulle tuttu tällainen kuin Muistipuisto, missä on erilaisia tehtäviä muistille ja aivoille ja vähän kaikkea muutakin.
https://www.muistipuisto.fi/
Ei ollut muistopuisto entuudestaan tuttu ja kun siellä poikkesin niin heti tuli pöllö vastaan :-)).
VastaaPoistaMinä olen vasta Karin myötä oppinut niin ristikot kuin muutkin pelit kun meillä kotona ei harrastettu mitään "turhaa ajankulua" .No kirjoja sai toki lukea, mutta eipä juuri mitään pelejä edes ollut.
En tarkoita tällä että olipa ankea lapsuus :-) vaan sitä ettei sellainen pelailu kuulunut meidän perheen tapoihin.
Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan !
Itseäkin nauratti kun kävin siellä ensimmäisen kerran ja näin sen pöllön; "niinpä tietysti".
PoistaRiesaan sairastumisen jälkeen jouduin käymään useammankin kerran neuropsykologisissa testeissä mm. työkyvyn ja muistin testaamiseksi ja sieltä varmaan tuon Muistipuiston osoitteen olen saanut.
Ei meilläkään kotona, Äidin ja Isän kanssa taidettu mitään pelejä pelata, meilläkin luettiin.
Mummolassa jossa olin päivähoidossa ja josta käsin kävin alakoulua, oli sedilläni ne kaikki Monopolit, Afrikan tähdet, korona (olen kai sairastanut sen jo silloin 😜) ja fortuna. Ottivat joskus sitten minutkin peleihin mukaan, vaikka olikin nuorempi.
Mursun ja ystävien (ja tietysti Pojankin) kanssa sitten kyllä pelattiin kaikenlaisia pelejä; pelit ovat tallessa vieläkin.
Minäkin olin lapsena hoidossa isovanhemmilla viikot eikä mitään pelejä sielläkään ollut. Huvitukset piti pääosin itse keksiä kun oltiin maalla eikä naapurustossa ollut muita lapsia. Paras hetki viikossa oli ilman muuta kun Aku ankka lehti haettiin postiauton pysäkiltä (kilometrin päästä) ja kun Mamma oli päiväruoan tehnyt niin sitten istuttiin keinutuoliin (joka on minulla vieläkin Touhulassa) ja lehti luettiin tarkkaan :-)). Ja illalla sain nukkumaan mennessä "lukea" aapista Papalle ja hän palkitsi sen laittamalla aamulla pieneen kuparipurkkiin jonkun kolikon. Aapiskukko munii :-)). Rakkaita muistoja.
PoistaAku Ankka tuli Mummolaankin - sedät aamulla varasivat lukuvuorot, minulle luettiin sitä sitten viimeisenä ja sitten kun opin itse lukemaan, sain lukea sen - lälällällää: ekana, kun poikien koulupäivät oli niin pitkiä, että ehdin lukea Akun ja tehdä läksyt, ennen kuin tulivat kotiin 😂
PoistaTosiaan, rakkaita muistoja 💕💕