29.11.2024
Lapsena ja nuorena Äiti sai repiä peittoa päältä kouluaamuina kun olisi ollut NIIN makoisaa nukkua pidempään ja aina sitä haaveili, että saisipa vain nukkua. Ja meillä lapsuuden kodissa mentiin sentään ihan ajoissa nukkumaan. Sama haaveilu jatkui työssä käydessä. Miten ärsyttävää olikaan kellon soitto kesken parhaiden unien. Kunpa saisi nukkua edes joskus riittävästi !
No nyt saa 😁. Eikä sitä unta sitten enää riitä määräänsä enempää. Se on sellainen asia, jota en pysty tässä maailman kaikkeudessa ymmärtämään. Ihmisen elämä on nurinkurista.
Ja minulla soi herätyskello uintiaamuina 😉 kun haluan polskutella ennenkuin kaikki päiväkotilaiset, koululaiset ja liikuntaryhmät valtaavat hallin. Eihän sellaista voi ymmärtää se joka niistä pitkistä aamu-unista haaveilee. Mutta silloin kun herääminen on vapaaehtoista niin ei tunnu missään 😁.
Ymmärrän. Muistan lapsuudesta varsin ärsyttävät aamut, kun äiti nappasi peiton pois ja avasi ikkunan, kun ulkona oli 30 astetta pakkasta. Kattovalo päälle ja hyi! Ajoissa meilläkin mentiin sänkyyn, mutta minulla oli paha tapa lukea salaa myöhään. Nyt ei ole eilisen jälkeen pakko laittaa hetkeen herätystä aamuiksi, aah.
VastaaPoistaAi niin se kattovalo päälle; miten raivostuttavaa !!! ja sen takia sitä sitten kaivautui sinne peiton uumeniin.
PoistaJa tulihan tuosta mieleen myös se, että lapsena ja nuorena toisiaankin ajatteli, että saisipa lukea ....vielä edes vähän...seuraavan sivun....seuraavan luvun ....seuraavan kirjan :-))). Nyt saadaan !
Tuota minäkin olen miettinyt jo pitempään. Nykyään, vaikka olen työelämässä, herään hirveän usein just ennen kellonsoittoa. Vapailla en jaksa nukkua myöskään kovin pitkään, josta osittainen kiitos Merrille :)
VastaaPoistaMeillä kello soi vuosikaudet 5.30 ja Artun kissankello valpastui viimeistään 5.20 :-). On siinä ollut tekemistä, että herääminen on saatu venytettyä seitsemään ja kyllähän se välillä rummuttaa sängyn laitaa aikaisemminkin, mutta alistuu kohtaloonsa kun vain itse malttaa olla reagoimatta mitenkään.
VastaaPoista