15.11.2024
Minä joka tykkään tehdä ruokaa, leipoa ja olen kiinnostunut ravintoon liittyvistä asioista ainakin tiettyyn pisteeseen asti alan jo pikkuhiljaa hermostua siitä "vauhkoontumisesta" mitä tälläkin hetkellä käydään siitä mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Nyt käy kiivaana leikkelejupakkaa. Ja leikkeleitä kun on marketeissa kilometrikaupalla. Niinkuin kaikkea muutakin.
Meillä on ihan liikaa kaikkea ja toisilla ei edes henkensä pitimiksi.
Jo tähän ikään päässeenä osaan jo itsekin päätellä mitä kannattaa syödä, mitä on kiva syödä ja mikä on sitä juhla herkuttelua. Mutta entäpä nuoret. Monimutkaiseksi menee valinnat 😯 kun ihan liikaa on kaikkea.
Minäkään en oikein jaksa enkä ymmärrä tuota vouhkaamista tuosta syömisestä; tänään saat syödä sitä ja tänään saat syödä tuota, mutta nyt et saa enää syödä sitä etkä sitten yhtään ainakaan tuota.
VastaaPoistaOlen käynyt ravitsemusterapeutilla kaksi vai kolmekin kertaa, mutta en - harmi kyllä - ole saanut heiltä muuta apua kuin yhdeltä vinkin kauraleivästä, jossa ei ole vehnäjauhoja (silloin niitä ei ollut samassa määrin kuin tänä päivänä). Kaikki muu oli niitä samoja ruoka-ympyrä ohjeita joita opetettiin jo koulussa.
Nythän ohjeet on muuttuneet jo moneen kertaan 😁
Että jos vaan syötäisiin sitä mikä hyvältä tuntuu ja opetettaisiin itse kukin lapsetkin syömään: arkena "tavallista" peruskotiruokaa.
En enää muista mikä ruoka se oli, mikä oli Pojan herkkua lapsena; nuudeleita ja katkarapuja siinä oli ainakin.
Lähdettiin Mursun kanssa viikoksi Lappiin ja Poika sai jäädä yksin kotiin, koska Mummu kävi töissä meidän asuinalueella.
Yhtenä päivänä soi puhelin ja Poika soitti, kertoi tehneensä ko. ruokaa. "Tuli muuten paljon parempaa kun teidän tekemänä" 😂
Ei tarvinnut siis pelätä, että kun aikanaan muutti pois kotoa, että eläisi pizzalla ja hampurilaisilla...
Poikasi tarinasta tuli mieleen....kun meillä alkoi pojat olla jo siinä iässä, että kohta lentävät pesästä niin huomasin, että minä olen ollut keittiön valtijatar ja aina on ruoka "siunaantunut" pöytään eli mitenkäs ne miehenalut olisivat mitään keittiöhommia oppineet.
PoistaYhtenä viikonloppuna järjestin sitten "kokkikurssin" ja kumpikin sai ottaa yhden kaverin mukaaan. Tehtiin muistini mukaan ainakin jotain keittoa, makaronilaatikkoa, leivottin sämpylöitä ja kääretorttuakin. Hauskaa oli :-).
Sitten katettiin koreasti ja vanhemman pojan silloinen tyttöystävä ja (nykyinen vaimo ) tuli myös nauttimaan aikaansaannoksista.
Hyvin ovat pärjänneet perheelllisinä keittiössä(kin) :-)
Nyt siteeraan sinua, sillä olen niin 110% samaa mieltä ja surullinen, ehkä haavoittuvakin tämän vuoksi:
VastaaPoista"Meillä on ihan liikaa kaikkea ja toisilla ei edes henkensä pitimiksi".
Nimenomaan. Kun meillä tuskaillaan yltäkylläisyydestä ja toisaalla taas ......maailma on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen; missäänkään asiassa.
VastaaPoistaJos asioita paljon miettii uppoaa turhankin syviin vesiin.