keskiviikko 24. huhtikuuta 2024

 

25.04.2024

 

Uimahallissa käydessä tulee aina sivusilmällä seurattu erilaisia ryhmiä ja niiden toimintaa. Milloin on koululaisia, erityisryhmiä tai päiväkotitaaperoita. Eilen tuli yhtä aikaa pieni ryhmä päiväkoti-ikäisiä ja pistipä korvaani pesutiloissa ohjaajan sanonta: "Mihin haluatte  laittaa pyyheliinat ". Ei siis ohjetta, että pyyheliinat laitetaan tähän naulakkoon vaan siitä sitten alkoi pikkutyttöjen härdelli, että kuka laittaa sen pyyheliinansa mihinkin. Turhaa häsäämistä. Edellisen kerran olin pukemassa samaan aikaan kun pienet koululaiset riisuituivat ja sekin oli aikamoista sähellystä. Säälin silloin opettajaa.

No aikoinaan ohjasin partiossa tonttutyttöjä ja silloin ainakin oli tarpeen antaa selkeitä ohjeita ja välillä piti olla tiukkaakin kuria, että homma pysyi hallinnassa. Muuten homma levisi käsiin. Ja auktoriteettia pitää olla. Ei nyt ihan armeijamaisesti tietenkään, mutta jos antaa kaikkien ryhmässä valita omiaan  niin siitä ei hyvät heilu. 

Enkä missään nimessä arvostele opettajia/ohjaajia . Parhaansa varmasti tekevät.Vaan kauhistelen sitä yleistä asennetta, että pienetkin lapset saavat päättää asioita joita eivät vielä osaa. Uskon , että se luo vain hämmennystä ja turvattomuutta. UGH ! Olen puhunut 😊.

Päivän kevennys tulee tässä.....



Meidän Arttu on tuo tyyppi joka pistelee silakkasnacksiä 😻

4 kommenttia:

  1. Minulle tulee tuosta mieleen ihan toisenlainen juttu: Aivan muistisairaalle ihmiselle sanotaan, että laita paita päälle ja sitten housut ja sukat. Toisin sanoan liikaa infoa yhdellä kertaa. Tai kysytään, otatko ruuaksi makaronilaatikkoa vai perunoita. Asia kerrallaan ja selkeästi. Liiat vaihtoehdot pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin justiinsa noin eli tuo pitäisi kyllä muistaa kun Äidin kanssa juttelee. Helposti tulee höpötettyä liikaa ja siitähän toinen menee sitten vain ihan sekaisin. Ja väsyy helposti siihen infon määrään. Hyvä huomio; Kiitos.

      Poista
  2. Tästä saan varmaan huutia, mutta kun muistan oman dementoituneen mummoni, joka ei enää tuntenut minua ja tarinat itsestäni, kun olin kolme viikkoa ihan pihalla..
    Lapset ja muistisairaat ovat varmastikin aika lailla samanlaisia: asia kerrallaan ja selkeästi.
    Pienillä lapsilla (ainakaan kaikilla - ja joukossa asiat aina mutkistuu) ei ole vielä käsitystä säännöistä ja järjestyksestä; niitä kun tässä maailmassa tarvitaan ja on siis meidän aikuisten tehtävä pitää huoli, että he oppivat.
    Ja sitten siellä elämän toisessa päässä, tai muuten muistisairaiden kanssa - se kun ei ole aina iästä kiinni - tarvitaan joku, joka huolehtii siitä, että asiat pysyy järjestyksessä.

    VastaaPoista
  3. Niinhän sitä sanotaankin, että tullaan lapsiksi jälleen eli oikeassa olet kaikin puolin.
    Sekin välillä yllättää miten Äitini kerää kaikenlaisia pehmoeläimiä ja nukkeja huoneeseensa vaikkei ole aiemmin ollut yhtään sellainen että olisi ollut kiinnostunut mistään tuollaisista. Ja välillä taitaa olla asukkaiden välillä juuri sellaista lapsenomaista nahistelua siitä mikä tavara on kenenkin.
    Kuri ja järjestys helpottaa kaikkien elämää kunhan ei mennä siinäkään liiallisuuksiin.

    VastaaPoista