25.10.2022
Kävin eilen mammografiassa. Hieno joukkoseulontasysteemi. Kirje tipahtaa kotiin kahden vuoden välein. Eilen odotushuoneessa huhultiin suotta asiakasta ennen minua ja kun vuoroni tuli kuulin hoitajalta, että paljon jätetään aikoja käyttämättä. Ei siis peruuteta eikä tulla. Älytöntä.
Kun joku on ilmaista (siis asiakkaalle) niin siitä ei ehkä siksi piitata. En jaksa ymmärtää varsinkin kun on niin tärkeästä asiasta kyse.
24.20.2022
Anjovislohesta tuli juuri niin hyvää kuin muistinkin sen olevan tai oikeastaan aavistuksen parempaa. Liekö vellikuuri herkistänyt makunystyröitä ?
Ja mietin ruokaa laittaessa lohen hintaa. Kilohinta oli ostohetkellä 8-9 euroa ja kyseisen kalan kokonaishinta 14 euroa. Siitä reilun kilon kalasta tein sen anjovislohen uunissa ja toisesta fileestä lohikeiton ja vielä graavasin pienen palan. Roippeista keitin liemen keittoon eli lohesta hävikkiä liki nolla.
No meitä on vain kaksi syöjää mutta tuosta yhdestä kalasta sai monta ateriaa eli eipä se annoksen hinta päätä huimaa. Ai niin ja saihan Arttukin maistaa vähän tuoretta lohta joskaan se ei ollut sen mielestä Latzin veroista 😻.
23.10.2022
Kohta jo viikon kestänyt vellikuuri alkaa olla loppusuoralla ja mieli tekee ihan oikeaa ruokaa. Eilen rohkenin syödä jo sushia pieneksi pilkottuna. Onhan se pehmeää ja viileää 😉.Ja tänään on tarkoitus kokkailla Äidin reseptin mukaista uunilohta. Se on maailman helpoin ja aina onnistuu. Eli....
Lohifilee uunivuokaan ja sen päälle ladotaan anjovisfileitä (pieni rasia riittää). Anjovisliemikin kaadetaan mukaan. Juustoraastetta tämän päälle ja uuniin. Kun juusto on sulanut ja vähän saanut väriä pintaan on lohikin valmis syötäväksi. Muita mausteita tämä ruoka ei kaipaa; kaikki maku tulee anjoviksista.
Tuskin maltan odottaa lounasaikaa 😋
22.10.2022
Vaikka meiltä on kotoa vain kaksi kilometriä Hämeenlinnan keskustaan niin välillä tuntuu että asumme enemmän maalla kuin oikeasti maalla. Kodin ikkunasta saattaa nähdä pihassa kulkevan milloin valkohäntäpeuran tai rusakon joskus myös supeja tai kettuja. Eilen viimeksi kaksi tuuheahäntäistä kettua kulki pihan poikki ja toinen jäi istumaan ja seuraamaan minua ikkunan kautta. Ehdin hyvin hakea puhelimen ja kuvatakin sitä.
Ja vaikka yritin sitä hätistellä pois se istui ja katseli ja kuunteli jonkin tovin ennen kuin lähti kaverinsa perään jatkamaan matkaa. Kerran aiemmin kesällä samannäköinen tyyppi piti kovaa meteliä samaisessa paikassa aamutuimaan joko silloin kerjäten ruokaa , juomaa tai oli eksynyt omasta porukasta.
Metsän eläimet ei vaan kuulu kaupunkiin. Tuntuu huonolta nähdä niitä väärässä paikassa. Ja tietty aina on huoli vanhasta Arttu-kissasta miten se pärjää noiden paljon ketterämpien ja vahvempien eläinten kanssa sellaiseen törmätessään.
Nyt törmää joka paikassa säästämisvinkkeihin ja hyvä niin. Hulluuttahan turha tuhlaaminen onkin. Meilläkin siirryttiin nyt pörssisähköön ja anskattoon miten se vaikuttaa sähkölaskuun vai vaikuttaako. Nyt siis voi seurata mihin aikaan sähkön hinta on alimmillaan ja pyörittää kodinkoneita sen mukaan; ainakin periaatteessa. Ei tarkoitus ole tietenkään ihan hiustenhalkomiseen alkaa.
Ruoan tuhlaaminen on meille vieras asia eli kaikki syödään mitä kaupasta kannetaan. Enkä ole lainkaan tarkka viimeisistä päivämääristä vaan luotan haju- ja makuaistiini sen verran että jos tuote näyttää ja maistuu hyvälle niin pataan vain 😊.Huomaan että varsinkin nuoret ovat tosi tarkkoja noista päivämääristä kun ovat niihin niin tottuneet. Itse on elänyt sellaisenkin ajan, ettei mitään päivämääriä ollut missään tuotteessa ja luulenpa että vaikkapa lihatiskillä olevat tuotteet oli aika monta kertaa "kierrätettyjä". Ehkä noista ajoista on tullut myös jonkinmoista vastustuskykyä kun kaikki ei ole niin viimeisen päälle ?
Niin tai näin on oikein hienoa että tuhlaamiseen ja säästämiseen kiinnitetään nyt huomiota joka tasolla ja taholla.
20.10.2022
Nyt olen toipunut järkytyksestä sen verran, että voin siitä jo kirjoittaa. Eli Äitini joutui sairaalaan kun hän liukastui/kaatui hoitokodin intervallijaksolla. Hän sai useita murtumia ja niitä on hoidettu ns. konservatiivisesti eli pääosin makuuttamalla. Kun kuka tahansa on kuusi viikkoa sängyn pohjalla eikä pääse liikkumaan kuntohan rapistuu ja kun virikkeitäkään ei juuri ole niin ymmärryskin kärsii entisestään. Uuden kuvauksen jälkeen todettiin että Äiti voi alkaa harjoitella kävelyä. Hieno juttu 👍.
MUTTA se kauheaa kauheampi ajatus on, että hänet laitetaan nyt kotiin. Hän ei edes yhtään muista missä ja minkälainen paikka se on. Hoitoneuvottelu on sen asian osalta käyty ja vaikka omaiset ovat sitä mieltä että täysin edesvastuutonta laittaa hänet pärjäämään kotiin noin pitkän sairaalajakson jälkeen niin byrokratiaa vastaan on turha taistella. Ensin pitää siis testata miten hänen käy kotona.
Tunnen suurta voimattomuutta, vihaa, pelkoa, avuttomuutta, surua .....
19.10.2022
Taas on kärsittynä yksi hoitotoimenpidekäynti Taysissa. Luulisi jo siellä käynteihin tottuvan, mutta ei kyllä jännitys on aina ihan samanlainen kerrasta ja vuodesta toiseen. Aina ei edes tehdä mitään niin kovin epämukavia juttuja mutta silti pitää aina olla vähän varpaisillaan.
Eilen tehtiin sellainen suu-toimenpide että määrättiin viikon huili , kahden viikon huilunsoittokielto ja viikon kestävä viileä "velli"ruoka. Ruokavalio ei tosiaankaan kuulosta herkulliselta. No aina voi syödä jäätelöä 😉.Ja joka tapauksessa olen päättänyt noudattaa ohjeita ihan kirjaimellisesti. Se on se minun osuus tässä projektissa.
