23.05.2025
Touhulassa luonto ja eläimet tulee lähelle.
Kun menen esimerkiksi huussiin niin koputan oveen....en kohteliaisuuttani vaan siksi , että näin yhtenä päivänä hiiren, myyrän tai päästäisen vilistävän huussin alle. Ilmoitan koputuksella ja tömistelyllä , että nyt on minun vuoroni 😊.
Kasvihuoneessa asusti myös pienen pieni jyrsijä joka oli tehnyt pesän siellä olleeseen puulaatikkoon ja olihan siellä pehmusteita tarjolla mm. hallaharsoa ja juurimattoa. Poistin tavarat ja jätin kannen auki jotta pieni tyyppi ymmärsi vaihtaa kotia. Vähän tosin kävi sääliksikin 😇kun oli vielä niin pieni ja menetti kotinsa. Mutta ei auta; vallanvaihto on pakollinen.
Työhanskalaatikossa on ilmeisesti myös mukava asustaa. Ihmeellistä kyllä ainoastaan minun työhanskani kelpaavat syötäväksi 😉. Eli punaiset ovat hyvänmakuisia tai hajuisia ; siniset ja mustat ei kelpaa.
Linnun pesiä löytyi puupinoista ja yksi oli myös katiskan päällä. Onneksi ovat jo tyhjiä.
Pörriäisiä on ja hyvä niin
Muitakin mukavia tuttavuuksia. Siili joka pinkaisi niin nopeasti metsän siimekseen eikä halunnut tulla kuvaan, mutta siellä se on jos tarkkaan katsoo....
Ja samana aamuna järvellä joutsen pariskunta
Kuvia en juurikaan ehtinyt zoomailla , mutta riittänevät todistusaineistoksi, että kaikenlaista elämää luonnossa on 💚. Luontakuvaajat on erikseen 😊.
On Sinulla varsinainen eläintarha siellä. Ja siilikin, mahtavaa! Minä vain haaveilen siilistä. Sehän muuten kuvassasi näkyy ihan riittävän hyvin.
VastaaPoistaSiilejä näkee nykyään paljon harvemmin kuin ennen, mutta Touhulassa aina joskus joku yksilö lyllertää pihan poikki. Ovat todellakin sympaattisia eläimiä.
PoistaEnnenkuin saan puhelimen taskusta ja viriteltyä sen kuvausvalmiiksi niin siili on kipittänyt jo aikamoisen matkan :-).
Taidetaan elää samaisen järven rannalla, koska otin äskettäin ihan samanlaisen joutsenkuvan ;D
VastaaPoistaHiiriä ei ole ollut mökillä riesaksi, mutta potkin aina matalakattoiseen puuliiteriin astuessani ovenpieltä, koska pelkään siellä olevan käärmeen (jota ei ole koskaan ollut, mutta viime kesänä näin 1 pihalla). Katson aina ihan katonrajaa myöten, että se ei pudottaudu niskaan ;D
Tunnistan hyvin myös tuon käärmetutkan sillä aikoinaan vanhempieni mökki oli meren rannalla kalliolla ja siellä kallioilla ja kivien koloissa viihtyi hyvin kyykäärmeet. Saappat jalassa piti kulkea metsässä helteelläkin :-).
PoistaVuosien saatossa käärmeet onneksi väheni tai siis siirtyivät rauhallisimmille tantereille.
Hiiritutka on minulla erityisen herkkä; suorastaan maaginen :-).
Pakko kertoa vielä tämäkin: olen mökillä. Eilen nukkumaan käydessä olin löytävinäni hiirenpapanoita sängyltäni (ei ollut). Sihtailin taskulampulla kaikki paikat makkarissa, ei tulosta. Unta odotellessa alkoi tuntua, että nyt pienet jalat rapisee lattialla. Ääni kuului useamman kerran. Olin jo nousemassa tekemään uutta taskulamppukierrosta, kun tajusin, että ääni oli minun mahankurinani 🤭 ei yhtään vainoharhaista, eihän?
PoistaJos minä mukamas kuulen hiiren rapinaa kun olen jo sängyssä niin sydän hakkaa niin lujaa ja korvissa kohisee etten sen takia enää erota rapinoita :-))).
PoistaTerapian tarpeessa ?? :-)).
Kerran olen myös lähtenyt yöllä kotiin kun hiiri OLI oikeasti sisällä ja söi pähkinöitä ja kilisteli lasipurkkia ikkunalaudalla ja kipitteli sitten tuvan toiseen laitaan....sain jalat alleni ja autolla hurjastelin keskellä yötä kotiin !!
On kyllä suuri siunaus, että saa elää luonnon lähellä, ja etenkin että osaa sitä arvostaa. Mun mökillä Rauhalassa oli myös eläimiä, myyrät mylläsivät pihanurmikon nurin, hiiret viettivät talven bileitä pitäen saunakamarissa ja aitassa, pupujussit loikkivat pihan poikki öisin. Ja fasaanit saivat Viivi-koiran raivoihinsa tietenkin. Siilejä kaipasin, niitä ei näkynyt koskaan.
VastaaPoistaEn minä nytkään kaukana luonnosta asu, mutta maallemmalla maalla (?) luonto tulee kyllä juuri noin lähelle, kuten kuvasit.
Kirjoitin muuten äsken höpötyspostauksen ajankulukseni. Siellä on tarina Hannista Mutterissa.
Meillä on kaupungissakin fasaaneja pihalla ja niitä Arttu pelkää ja kyllähän ne pitää aikamoista meteliä halutessaan.Ja linnunpöntöissä on parhaillaan poikasia ja niitähän sitten tikka ja orava käyvät kilpaa häiriköimässä ja saattavat jopa napata mukaansa. Luonto on välillä myös aika raakaa.
VastaaPoistaPoikkenpas Mutterissa :-)).
Palasin vielä tänne, kun tänään muistin tämän juttusi huussissa käymisestä, kun selvisi, että meidän huussirakennuksen jossain rakenteissa asuu ainakin kaksi oravaa, ja ehkä niillä on pentuja. Niitä ei siis saa häätää pois, vaikka ne "sisustavat" uudelleen huussiammekin ja taitavat alkaa olla vähän ärhäköitä, kun häiritsemme käymällä siellä.
VastaaPoista