keskiviikko 14. toukokuuta 2025

 14.05.2025

Isänäitini eli Mammani oli vallan taitava ja ahkera virkkaaja ja kyllä ne muutkin käsityöt sujuivat samoin kuin Pappaltani puutyöt ja rakennushommat.

No nyt on sitten kaikenlaisia käsitöitä kerääntynyt Touhulaan. Ja pitsiä on vähän joka paikassa....


  Ikkunoissa verhoina ja sohvilla päällisinä 


 Ja mikäs siinä tuollaiset käsityöt sopivat mielestäni oikein hyvin mummonmökin romattiseen tyyliin.

Ja nyt kävin käsiksi Äitini kodista tulleisiin liinavaateisiin ja pitseihin ja olihan niitäkin.


 Ja tosi hyvän laatuisia lakanoita; tosin vain sellaisia kapeita eli niitä voisi yhdistää parivuoteen lakanoiksi tai ommella tyynyliinoiksi. Kunhan nyt saan ompelukoneen esiin ja ompeluvaihteen päälle.

Mutta parasta oli kun keksin näille kaikille ihan oman säilytyspaikan eli ihan oikean kapioarkun.  

 Tuo arkku ajautui Touhulaan vähän vahingossa kun kävimme ostamassa tänne mankelia Tori-nettimyyjän luota ja kyseinen myyjä puolipakolla se meille antoi mukaan . Ei tainnut vasta eronnut poikamies (?) arvostaa sen paremmin mankelia kuin kapioarkkuakaan  😀. Nyt se on kuitenkin ihan oikeassa ja arvoisessaan käytössä.

8 kommenttia:

  1. Kauniita käsitöitä, ihania pitsejä!
    Ja ovat tosiaan saaneet arvoisensa paikan - niin kaunis arkku!
    Meidän on jo pari kesää pitänyt ottaa ja "korjata" tämä meidän sohvapöytänä toimiva iso arkku, jossa säilytän liinavaatteita ja vähän muutakin.
    Kansi on tasainen ja tehty nähdäkseni kahdesta leveästä laudasta, vuosien saatossa niiden väliin on auennut railo 😉 Pöytäliina sen peittää, joten hätää ei ole, mutta voisi tuon kaikin puolin tehdä meidän näköiseksi = uusia maalia ja vaihtaa nimikirjaimet ja vuosi meidän kirjaimiksi ja vuosiluvuksi. Arkulla kun ei ole meille mitään yhteyttä, ostettu vanhan tavaran liikkeestä eikä myyjät tienneet, mihin kirjaimet ja vuosiluku viittaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kiva jos tuolla arkulla olisi sitä sukuhistoriaa , mutta hieno se on toisaan ihan noinkin. Ja kun se tuotiin Touhulaan oli mielessä kunnostaa ja maalata se, mutta onneksi en siihen ryhtynyt. Se on nyt mielestäni parhaimmillaan juuri tuollaisena. Ja kun sille löytyi vielä oikea käyttötarkoituskin. Kyllä ennen osattiin tehdä kauniita ja kestäviä tavaroita.Myös tuon arkun päällipinta on kaikkein kulunein kohta ja siitä on maalikit kuluneet lähes kokonaan pois. Ilmeisesti monessa mukana ollut.

      Poista
  2. Hieno kapioarkku ja onpa Sinulla paljon kaikenlaista pitsiä ja käsityötä tallessa. Touhula voisi olla myös Pitsilä 😁.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä olen vähän kyllästynyt kaikkiin pistijuttuihin ja vaihtanut värikkäämpää tilalle, mutta sitten taas kaivanut niitä takaisin. Joitakin pitsiliinoja ja verhojakin laitoin jo pois sillä toiveella, että löytäisivät vielä uuden hyvän kodin :-). Touhulan toinen nimi voi hyvin olla Pitsilä :-).

      Poista
  3. Romanttista! Rovaniemellä oli kapioarkku, joka oli aikoinaan liinavaatekäytössä. Olisihan se ollut hieno, mutta en edes harkinnut sen Helsinkiin kuljetusta. Hassua sinänsä, että se muutti Naapureiden luota takaisin siihen asuntoon, josta se oli peräisin...

    VastaaPoista
  4. Hyvä kotiinpaluu kapioarkulle :-).
    Meidän suvuissa ei tuollaisia ole ollut tai sitten ovat ajautuneet jonnekin siihen aikaan kun ei oikein osattu mitään vanhaa arvostaa ? Olisi luullut, että Mummollani sellainen olisi ollut kun evakkona joutui Karjalasta lapsineen lähtemään tai oliko se justiinsa liian painava mukaan otettavaksi.

    VastaaPoista
  5. Pitsireunaisista lakanoista saa kivoja pikkuverhoja ja miksei tyynyliinojakin. Meillä on saunan ikkunassa mökillä sellaiset. Siis ei tyynyliinat kuitenkaan.

    VastaaPoista
  6. Täytyy pitää mielessä tuo verhovinkki kunhan ilmat lämpenee niin kannan ompelukoneen ulos ja siellä sitten suristelen menemään .Kerran kesässä yleensä iskee se "ompelukone innostus". Mutta niin kauniita ovat nuo vanhat pitsit että sääli niitä on laatikossa makuuttaa; vaikka olisi tuollainen hieno kapioarkkukin :-).

    VastaaPoista