04.01.2025
Haasteesta toiseen. Jippii 😁😄. Kristiina K:n tammikuun haaste on "Kotini vanhin esine ".
Kaikkein vanhimmat säilyneet esineet löytyvät varmaan Touhulasta , mutta kotonakin on muutama vanha ja ennenkaikkea rakas esine.
Isänäidin eli Mammani ompelupöytä ( en tiedä onko ihan oikea nimitys). Säilytän siinä edelleen ompelutarvikkeita.
Tuon on taidokkaasti tehnyt hänen miehensä eli Pappani ; samoin kuin pöydällä olevat valokuvakehys ja taskukello. Taskukellon kuoressa on vuosiluku 1942 ja TE- nimikirjaimet jotka ovat sopivasti myös minun nimikirjaimeni.
Itse ompelurasia on 💖. Ja siinä on myös Mammani nimi.
Nämä ovat minun aarteita 💗.
Todellakin aarteita! ♥
VastaaPoistaKeksin jo, minkä itse kuvaan ja laitan haasteeseen, mutta sen kuvaaminen (hyvin) on haastavaa. Teen sen kuitenkin. Mukavaa viikonloppua!
Kiitos samoin :-)
PoistaInnolla odotan mitä aiot kuvata !
Alimmainen ompelulokerikko on tuttu muodoltaan.
VastaaPoistaEnnen oli kaikki käsityötarvikkeet arvokkaita ja niitä pidettiin myös hyvässä tallessa. Pitäisi varmaan ottaa tuo ompelupakki ihan oikeaan käyttöön eikä pitää vain koristeena.
PoistaIhania esineitä, aarteita, kuten Stansta kirjoitti.
VastaaPoistaMinulla on tuollainen ompelulokerikko, mutta vähän isompi ja omilla jaloillaan seisova.
En tiedä sen ikää, olen ostanut sen vanhan tavaran liikkeestä. Se on minulle kuitenkin tärkeä, sillä olen ostanut sen Mursun äidin joululahjaksi antamilla rahoilla - eli saanut sen siis häneltä joululahjaksi 🥰 Olin sitä usein ko. liikkeessä käydessämme katsellut, mutten raaskinut ostaa. Mutta kun se oli siellä vielä joulun jälkeen, niin mukaan se lähti.
Joillakin esineillä on vain suurempi merkitys ja arvo ja vaikka tavara on vain tavaraa niin ei pidä vähätellä kaikkea sitä tunnearvoa joka joihinkin liittyy. Huonot muistoesineet voi nakata pois tilaisuuden tullen , mutta hyviä kannattaa vaalia niin kauan kuin mahdollista.
VastaaPoistaJa kuten tämän aamun postauksessa kirjoitankin niin tämän päivän tavaroista ei ole mihinkään !!! :-).
Tämä postaus meinasi jäädä näkemättä kun ei sinulla ole otsikkoja postauksiin. Tosi taitava on pappasi ollut ja hienoja esineitä tehnyt!
VastaaPoistaEn siis ihan oikeaoppisesti seurannut ohjeitasi, mutta hyvä kun löysit tämän jutun :-)
PoistaPappa oli tosiaankin taitava ja osa taidoista perityi myös Isälleni joka oli taitava ja ahkera ja osaava sekä puu-että metallitöissä ja melkeinpä missä vain :-).
Ennenvanhaan ihmiset tekivät käsillään tuollaisia aarteita. Kauniit puunväriset nuo Sinunkin aarteet.
VastaaPoistaEnnen oli tarve tehdä kaikenlaisia hyötytavaroita ja vähän toki muutakin. Eipä vienyt televisio tai sometus aikaa ja kädentaidotkin opittiin jo varhain. Ihailen sitä aikaa ja kauhistelen tätä kertakäyttökulttuuria johon olen kyllä itsekin osittain uppoutunut. Pitäisi pyrkiä pintaa kohti :-).
PoistaVoi upeus mikä ompelupöytä - onko se jotenkin "entisöity", lakattu jne. kun kiiltää kuin juuri tehty?
VastaaPoistaOmaa kaappivanhusta olemme miettineet pintakäsiteltävän, mutta omat taidot ei siihen riitä joten pelkona on pilaaminen ja toisaalta ei tohdi antaa kenenkään muunkaan koskea siihen, sillä suvun tekosia on kaappimme... ehkä joku työväenopiston kurssi ukkokullalle, kun jää eläkkeelle, hih...
Upeuksien upeus.... ja kyllä on kiva haaste Kristiinalta, tuskin näitä tulisi kuvailtua muutoin ja tarinoita kerrottua - arvostus vain lisääntyy.... Kiitos kun jaoit!