07.04.2026
Repolainen heitti huhtikuulle hurjan haasteen eli "hurjastele" !
Hurjastelu-sana vie minut ihan väkisin nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. Miten sitä olikin niin tyhmä, ajattelematon ja rohkea. Syy ja seuraus oli vielä ilmeiseti ihan tuntematon käsite.
Mieleen tulee muun muassa miten kaahattiin moottoripyörällä, pikaliipparilla viiletettiin merellä ilman että tiedettiin mitään merenkulun säännöistä, talvella notkuvan ritisevän jään päällä piti potkukelkalla viilettää meren selän yli kun tietä pitkin oli muka liian pitkä matka kävellä, kilpapyörällä polkemista täysillä ilman että tiesi liikennesäännöistä mitään ja törmäyshän siitä tuli auton kanssa ja kakkoseksi jäin 😨, risalla vanhalla autolla kuluneilla renkailla huonolla kelillä vierailla teillä sitä vaan pisteli menemään.....vaaran paikkoja siellä jos täällä ja ihan tosi tyhmää hurjastelua. Nyt nousee tukka pystyyn kun niitä kaikkia juttuja muistelee. Onneksi on ollut suojelusta.
Nyt ei enää tee mieli hurjastella 😊ja voin kai samalla todeta , että nyt on kai se aika kuten nuoremmat aina toteaa, että on sitten jotain jota voi (vanhain)kodissa muistella.
Tosin nykyään voi "hurjastella" ihan muulla tavoin 😂.
Mä taidan olla ollut "vanha" jo syntyessäni. En ole pahemmin hurjastellut sillä silmällä, että muutkin aattelis sitä hurjasteluna. Hah! Hurjinta on tainnut olla metsään tehty hyppyrimäki, mikä kakarana (ehkä 6-8v) rakennettiin serkkuporukalla yhdelle ladulle, kesken laskua (tietysti), ja mistä hyppyrin alastulon jälkeen hetimiten oli tiheä kuusikko ja melkein 90 asteen käännös. Juu, siinähän saatiin kolhuja ja suksia poikki, mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa. Mutta MUISTETTIIN korjata latu, ennen kuin lähdettiin, ettei ketään muu laske mäkeä tietämättä, että siinä on hyppyri kesken kaiken. ;)
VastaaPoistaAinoot, misä "riskeeraan", on toisten puolustaminen, oli se sitten eläin tai ihminen. Niissä kohdin menen väliin ajattelematta mitään (jos ajattelisin, en ehkä menisi, mutta mulla "pimahtaa" itsellä joku aivoissa noissa kohti). Läheltäpiti-tilanteita on tullut aikuistenkin tappeluiden väliin menossa, saatika eläinten - useimmiten vielä muiden kuin omien. Omien otusten kanssa olen saanut välttyä pahoilta tilanteilta, sentään.
Pahin on ollut, kun ulkoilin neljän koiran kanssa, ja vihainen, suu vaahdossa haukkuva rotikka ravaa kovaa vauhtia kohti. SIINÄ oli pari sekuntia aikaa miettiä, mitäs teen, kun ei voi millään napata neljää koiraa syliin, saatika kun yksi niistä oli sakemanni. Selvittiin siitäkin, muutamalla ylimääräisellä sydämenlyönnillä - ja koira vielä palautettua kotiinsa (toki omistaja oli vähän epäröivä, ettei se heidän koira voi olla, kun se vihaa vieraita koiria - ja mulla oli kyydissä nuo neljä omaa...). Mutta näin! En mitään erityisiä vaaroja ja adrenaliiniryöppyjä elämään ole koskaan kaivannutkaan.
Olet ilmiselvästi kypsynyt nopeammin kuin minä eli ymmärtänyt väistellä hurjempia vaaran paikkoja :-).
PoistaMinä taas en ollu lapsena yhtään hurjapää ; paremminkin kai arka vaikkapa mäen laskussa. Mutta se nuoruus ja hulluus !
Koiriin liittyvä TOSI pelottava kokemus tuli mieleen jostain 80-luvulta kun olin aikaisin aamulla Espanjassa kävelemässä yksin rannalla ja koiralauma ympäröi minut vihaisesti räksyttäen. En päässyt eteen enkä taakse ja kauhistelin että nyt kyllä syövät suihinsa. Eikä ketään ihmistä missään .Jotenkin siitä pääsin etenemään, mutta jatkossa kiersin paikan kaukaa.Olin kai astunut niiden reviirille !
Hei! Voisinko sanoa hurjastelleeni, kun luin juuri kerralla kaikki välistä jääneet? 😅 Olipa niitä monta! En enää kommentoi niitä muuten, mutta olipa paljon kaikkea kivaa!
VastaaPoistaNo niinpä hurjastelitkin kun tiedän, ettei lukeminen ole edes nykyisin lempiharrastuksesi. Onneksi oli sentään osittain ainakin kuvakirjasta kyse :-)). Kiitos !
PoistaLoistava haastekoppi.... vai sellainen hurjastelija Terhi on ollut ja on... hih...
VastaaPoistaNo, täällä aika samanmoinen, paitsi moottoripyöräkokemukset ihan erilaiset... oli niin ihana prätkäpoika, mutta jätti mut yhteen risteykseen, kun kallistelin aina väärään suuntaan... haki kyllä sitten pois, mutta en ollut kelvollinen prätkäjätkän kumppaniksi, hih...
Sopivan mukavia hurjuuksia huhtikuuhusi...
Hurja haaste vaati hurjat jutut :-))).
VastaaPoistaIhmettelin aina nuorempana ex-anoppia kun hän varoitteli aina kaikesta ja kaikista vaaranpaikoista. Silloin ajattelin, että annetaan nyt lasten elää. Ja nyt huomaan itsessäni samoja piirteitä !
Hurjasteluni on mitä ilmeisimmin vaihtunut muunlaiseen töpeksemiseen ja törttöilyyn !
Niin älyttömiä juttuja tuli nuorena tehtyä, että nykyisinkin vielä mietin, miten ilo on olla hengissä ja kanssaihmiset myös.
VastaaPoistaNo katoppas. Löytyi sentään yksi kohtalotoveri :-).
VastaaPoistaMoukan tuurilla sitä on menty koko nuoruus !