17.04.2026
Löysin kirjastosta sattumalta mukavan minulle entuudestaan tuntemattoman suomalaisen dekkaristin.
Lukijoilleen Patrakka on luvannut, että hänen kirjoissaan lapset ja eläimet eivät ole julmuuksien kohteena. Rikosten aiheet kirjailija löytää usein uutisia seuraamalla ja elämää havainnoimalla. Patrakan dekkarisarjan päähenkilö Rui Santos on ryyppäävän ja rellestävän poliisin vastakohta, joka murehtii ja häpeää yhä, miten hänen lapsena ollessaan isä tappoi äidin. Santos on ujo alle nelikymppinen rikosetsivä, joka kirjasarjan alussa oli yhä poikamies."
Pääsin kirjojen myötä mukavasti portugalilaisen pikkukylän tapahtumiin sisään.
Ja siitä kevyenä aasinsiltana 😉. Ostamassani pienessä appelsiinipuussa on parhaillaan avautuvia kukkia ja niiden tuoksu on ihan huumaava.
Äkkiseltään en löytänyt sitä enää mistään myynnissä; toisaalta rasvoittuminen ei ole enää nykyään se ihon ongelma vaan päinvastoin kuivuminen 😁. Mutta tuotteen tuoksumuisto on jäänyt pysyvästi mieleen.
Toinen purtelo joka tulee mieleen nuoruudesta on Pond´s sitruunavoide. Samannimistä rasvaa näyttää olevan vieläkin maailmalla myynnissä ja purkin muotokin on edelleen sama.
Minulle tulee välillä noita uusia yllätyskirjailijoita, kun saan jonkun poislaitettavat kirjat itselleni. Suruttavan moni hylkää kaikki ostamansa/ saamansa kirjat nykyään pois. Minä sitten rohmin kaiken itselleni ajatuksella, että JOSKUS meilläkin olisi se kirjasto. Kyllä kirja pitää olla kirjana, kun sitä LUKEE (eikä kuuntele, siis, tai lue tabletilta tms.). Minullekin tämä Patrakka kyllä ihan vieras. Alkoi kyllä kiinnostamaan.
VastaaPoistaNoita hajumuistoja tulee välillä. Viimeisin tuli, kun olin ystävän kyydissä asioilla häntä auttamassa, ja hänen autossaan oli tuo hajuheiluri, missä oli täsmälleen sama tuoksu kuin aikanaan nuorena likkana eräällä poikaystävälläni omassa autossaan. Hah! Onneksi ihan kivan muiston toi, ettei mitään ikävää.
Mutta totta tuokin, että ihokin muuttuu ajan kanssa. Paljon on ihon perusteista kiinni (geenit ym.), sitten siihen ympäristö ja vielä ravintokin vaikuttavat. Itsellä ollut aina rutisevan kuiva, atooppinen iho. Herkästi tulee ihottumaa, ja ihottumat tulehtuvat, jollei niitä hoida. Eli voiteita, erilaisia, kuluu paljon. Pesujen kanssa myös omia erikoisuuksiaan (en siis käytä suihkusaippuoita, vaan perusvoiteita siinäkin). Mutta voiteisiin ei liity hajumuistoja, niitä on tainnut olla niin paljon erilaisia. Ainut, minkä nyt äkkiseltään muistan, on eräs murkkuiässä käyttämäni ihovoide, mikä haisi aivan hieltä. :( Mutta sitä oli pakko käyttää, se oli silloin lääkärin määräys. Hyh! Sori, vaan silloiset luokkakaverit. ;)
Tuoksumuistot on kyllä ihmeen vahvassa. Hyvät ja huonot.
PoistaNykyään kun olen aika herkkä kaikille vahvoille hajusteille niin on ihanaa kun jokin ihan luonnon oma tuoksu hellii nenää.
Nuorena ei kyllä paljon tarvinnut kasvorasvoja käyttää ja tuo kyseinen sitruunavoide taisi olla käytössä lähinnä vain sen tuoksun vuoksi ja ehkä kesällä kun oli saanut vähän liikaa aurinkoa :-)....sekään ei ollut silloin mitenkään vaarallista....
Nykyään saa/saisi rasvata niin paljon kuin jaksaa ja ihan joka paikkaa. Varsinkin kun uimahallissa "likoan" aina reilun tunnin ja sitten vielä sauna+suihku niin korpuksi tulisi jos ei heti kotiin tullessa läträisi rasvojen kanssa.
Eka pullo näyttää hämärästi tutulta, vaikka en muista sellaista käyttäneenikään. Jäin miettimään, mitä muuta nuorena oli käytössä. Tulee mielikuvia, mutta ei mitään konkreettista. Kielohajuvesi. Nykyään en voi käyttää mitään hajuvettä. No se Clearasil oli kuitenkin käytössä 😂
VastaaPoistaMinä olin ennen hajuvesien vakikäyttäjä mutta nykyään en voi ajatellakaan suihkuttavani mitään itseeni. Ja toivon ettei kovin moni muukaan läheinen :-). Jokin tuoksuherkkyys on saanut vallan.
PoistaClearasilia käytin minäkin sekä nesteenä että voiteena ja oli jossain vaiheessa jotain sinkkivoidettakin finnien nujetamiseksi.
Vuosimallia - 55
VastaaPoistaMeillä oli vessan kaapissa ruusuvettä, vaaleanpunaisempaa kuin tuo pullo ja samaten sen tuoksu ei ole unohtunut, mietoa ruusun tuoksua. Mahtaako enää olla saatavilla.
Ruusuvettä että myös tuota appelsiininkukkavettä voi käyttää myös ruoan laitossa ja leivonnassa. En ole tosin koskaan selvittänyt että onko ne sitä samaa tuotetta jota käytetään sisäisesti ja ulkoisesti :-).
PoistaRuusuvettä oli meilläkin mun lapsuudessa/nuoruudessa. Teininä mulla ei ollut iho-ongelmia, mutta silti piti hölvätä ruusuvettä naamaan, se tuoksu oli niin ihana.
VastaaPoistaMinä lainasin Enni Mustosen Martan tarinan viime viikolla ja olikin yllätys, että se sijoittuu mun lapsuuden kotipitäjään Hämeeseen, Längelmäelle, ja se pieni Eväjärven kyläkin, jossa asuttiin, ja jossa kävin kansakoulun mainittiin parikin kertaa kirjassa.
Minäkin taisin käyttää sitä sitruunavoidetta vain sen hyvän tuoksun takia. Meidän nuoruudessa ei tainnut ollut paljoa tarjolla mitään tuoksujuttuja ?
PoistaAina kun kirja kertoo tutuista paikoista niin se saa ihan uutta twistiä :-). Minä ihastuin aikoinaan "komisario Koskiseen" ja sarjan murhakirjoihin juuri siksi kun olin niin pitkään asunut Tampereella ja kaikki kirjan paikat olivat entuudestaan tuttuja ja kun kirjoja luki näki ihan mielessään kyseiset paikat.
Pääsin nyt myös mukavasti, kätevästi ja halvalla Portugaliin :-) jonne matkustettiin yhteen aikaan aika usein.
Appelsiininkukka näyttääkin tuoksuvalta. Onko tuoksu siis appelsiininen?
VastaaPoistaKävin nuuhkimassa keittiössä. Tuoksussa ei ole appelsiinia vaan paremminkin jasmiinia tms.Jokin ihana :-).
VastaaPoista