21.09.2025
Tällä hetkellä minulla on monta läheistä ja ystävää sairaana. Henkisesti ja/tai fyysisesti. Miten heitä osaa auttaa ? Kuuntelemalla tietysti ja tukemalla, kannustamalla ja tekemällä välillä myös jotain ihan konkreettistakin. Mutta suru tulee välillä vahvasti puseroon . Ja toki sitä samalla myös miettii mitä ja milloin omalle kohdalle on tulossa jotain ?
Aina olen ajattellut , että kaikille tulee jossain vaiheessa jotain terveyshuolia ja sitten kun sairastaminen alkaa olla kokopäiväistä työtä niin koko elämä muuttuu kaikella tapaa. Mikään ei ole niinkuin aiemmin.Ja kuka mitenkin mistäkin selviää. Mistä saa apua ja minkälaista apua.Mihin kaikkeen pitää suostua....
Synkkiä, mutta realistisia ajatuksia. Minulle ainakin on vaikeaa tottua siihen, että väkisinkin sitä rapistuu ja sitten kun on tarpeeksi rikki, niin kuolee. Pitäisi vaan osata nauttia siitä toimintakyvystä mikä jäljellä on, eikä haikailla semmoisen perään mitä ei voi enää saada. Susanne blogissaan pohtii hyvin tätä teemaa. Myönteinen ajatus on se, että monia asioita ei enää tarvitse tehdä, kun on vanha ja ehkä vähän rikki.
VastaaPoista