1.7.2022
Muistisairas Äitini pääsi nyt viikoksi hoitokotiin. Siihen että hän lopulta pääsi sinne (edes viikoksi) on tarvittu sekä minulta että Siskoltani monenmoisia toimenpiteitä. Lukuisia puheluja, sähköposteja ja valituksia toinen toisensa jälkeen.Uuvuttavaa.Jos emme olisi olleet niin aktiivisia tai jos meitä ei olisi huolta kantamassa mihin jamaan Äiti olisikaan jo joutunut ?
Helpotus oli jättää hänet viikoksi valvottuun ympäristöön jossa on turvallista ja jossa joku on koko ajan mukana elämässä.Palvelu pelaa.Toisaalta itku tuli heti kun pääsin autolle. Ihan kuin jättäisi pienen lapsen.Tietää että se on hyväksi , mutta niin surullista siitäkin huolimatta.
Terhi, hyvä kun kerroit, että Kepa on hoitokodissa. Hänellähän on syntymäpäivä pian, en sitten soita.T. Birgitta
VastaaPoistaÄidin puhelin jätettiinkin tarkoituksella kotiin jotta Äiti saa rauhassa keskittyä uuteen tilanteeseen ja myös meille tyttärille "lomaviikko".Äiti tosiaan viettää synttäreitään siellä ja pöytä laitetaan sielläkin koreaksi karjalaiseen malliin :-).Kiitos kun muistit !
VastaaPoistaHienoa, että vaalitte perinteitä. Toivottavasti hoidon tarve laitetaan uuteen harkintaan. PS .luettuani erään blogeistasi suunnistin Lidliin ja ostin sitruuna/ marenki leivokset, ja nyt olen koukussa niihin.
VastaaPoistaEikös vain olekin herkkua :-).
VastaaPoistaJoo herkkua on, valitettavasti . Maanantaina on se merkkipäivä. Lämpimät onnittelut ” isosiskon” jälkeläisiltä.
VastaaPoista