21.02.201
Aamuisin kävelen usein kouluun kävelevien pikkutyttöjen ohi. Voi sitä iloista pulputusta ja elämisen riemua, hyppelyä ja pomppimista. Selkeästi eletään juuri siinä hetkessä eikä mieltä tunnu painavan edessä oleva koulupäivä.
Lapsen mieli on siihen asti iloinen ja huoleton (?) kunnes murrosikä koittaa ja murjotus ja mökötys saa vallan ja viha koko maailmaa kohtaan kasvaa.
Aikuisella on sitten harteillaan elämisen vastuu ja murhetta milloin mistäkin asiasta. Lopulta kun ikää karttuu riittävästi niin monet fyysiset vaivat lisääntyy. Siinä sitten unohtuu hetkessä eläminen kun mieltä kaihertaa niin moni murhe ja huoli huomisesta.
Vaan olisipa ihanaa jos edes hiukan saisi pidettyä itsellään lapsen postiivista huoletonta elämän asennetta.Sitä yritän oppia noilta iloisilta pikkukoululaisilta.
Aamuisin kävelen usein kouluun kävelevien pikkutyttöjen ohi. Voi sitä iloista pulputusta ja elämisen riemua, hyppelyä ja pomppimista. Selkeästi eletään juuri siinä hetkessä eikä mieltä tunnu painavan edessä oleva koulupäivä.
Lapsen mieli on siihen asti iloinen ja huoleton (?) kunnes murrosikä koittaa ja murjotus ja mökötys saa vallan ja viha koko maailmaa kohtaan kasvaa.
Aikuisella on sitten harteillaan elämisen vastuu ja murhetta milloin mistäkin asiasta. Lopulta kun ikää karttuu riittävästi niin monet fyysiset vaivat lisääntyy. Siinä sitten unohtuu hetkessä eläminen kun mieltä kaihertaa niin moni murhe ja huoli huomisesta.
Vaan olisipa ihanaa jos edes hiukan saisi pidettyä itsellään lapsen postiivista huoletonta elämän asennetta.Sitä yritän oppia noilta iloisilta pikkukoululaisilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti