maanantai 12. lokakuuta 2026

 12.10.2026

Ihan pakko on vielä hämmästellä Äitini toipumista nyt kun hän on ollut siellä omassa hoitokodissaan muutaman päivän. Hän on kovin virkeä ja hyväntuulinen ja eilen jopa kuunneltiin ja lauleskeltiin yhdessä Tapani Kansan kappaleita 😊. Oli syynä ihan mikä tahansa hoito tai lääkitys niin tulee kyllä erityisen hyvä mieli kun tuntee , että hän on nyt taas hyvissä kantimissa 💖. 

Lohdullista ettei kaikkea enää muista kuten sitä sairaalassa oloakaan. Mitä niitä vanhoja muistelemaan !
 

10 kommenttia:

  1. Olipa ihana postaus ja ajatus heti viikon alkuun...
    Nimenomaan äitisi ja sinunkin kannalta, mutta ihan osuva itsellekin; "Mitä sitä tosiaan vanhoja muistelemaan....
    Ja jos tässä iässä vielä muistaakin, niin kaikesta on selvitty, kun tässä istun, sormet toimii ja osuu useimmiten oikeille kohdilleenkin, ettei tartte kommenttejani viedä apteekkarille tulkattavaksi, hih... Tapani Kansaa vaan eetteriin....
    Iloa ja niitä mielekkäitä tekemisiä viikkoonne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen. Kyllähän se omakin mielentila aina väkisinkin kulkee sen mukaan mitä ympäristössä ja läheisille tapahtuu ja miten kukakin milloinkin voi.
      Ja sitä kautta osaa olla myös vähän kiitollisempi mitä itsellä on nyt ja tässä.
      Vuoronperään Tapani Kansaa, Katri-Helenaa, Jari Sillanpäätä.....:-)).

      Poista
  2. Voi miten ihanaa! <3 Olette kyllä molemmat niin ansainneet tämän ja hyvän mielen yhdessäolot päälle!

    Mietin vain, että mahtoiko siellä taustalla olla vielä jotain pidempiaikaista vaivaa, mikä hävisi samalla sairaalareissulla? Ihan vain vähän tuli oma selkävaivainen äitini mieleen, kun oli tosi huonossa hapessa pitkään, sai kyllä särkylääkkeitä, muttei niistä pahemmin apuja ollut. Lopulta sai keuhkokuumeeseen tujut antibiootit ja vaiva hellitti. SIINÄ kohtaa vasta julkisella tutkivat suolistoa, ja se oli joku loinen, mikä oli aiheuttanut sen kivun. Vielä toinen, vähän erilainen lääkekuuri päälle, ja sen jälkeen ei ole selkä vaivannut. Oli senverran epätyypillinen oireilu, että kesti VUOSIA löytää oikea hoito. Ja elämä alkoi ikäänkuin uudestaan hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas hurja tuo sinunkin äitisi sairaus ja suorastaan "sattumalta" löytyi parannus siihen. Onnellinen sattuma !

      Mutta muistisairaan kanssa on yksi hankaluus se kun itse ei enää osaa sanoa mihin sattuu tai mitenkä mikäkin tuntuu. Ajattelin minäkin sitä että kun antibiootteja (erilaisia) tiputettiin aika pitkään että samalla siinä häädetään pois monta tautia ???
      Nyt jää sitten nähtäväksi ajan myötä oliko kyseessä tosiaankin vatsatauti tai onko kysymys jostain muusta.
      Hoitokoti tuntuu nyt niin kotoiselta ja mukavalta sairaalan erityshuoneen jälkeen ja jo siitäkin tulee hyvä mieli, että Äiti pääsi sinne vielä takaisin.


      Poista
  3. Meinaa naurattaa tuo kuva, juuri noin. Aivan ihana, että äitisi toipui, varmaan sinulle iso huojennus. Ja äitisi ei tosiaan muista olleensa sairaana, ja hyvä niin.
    Ja huh tuota Minzin äidin tilannetta, voiko sanoa, että onni onnettomuudessa. Hienoa, että asia selvisi.
    Tytär oli viime vuonna koulun harjoittelujaksolla, ja kertoi, että yksi muistisairas vanhus tuli vastaan käytävällä ja sanoi olevansa menossa kotiin, mutta ei muista bussiaikataulua. Tytär sanoi, että käydään ensin juomassa päiväkahvit, kun nyt on juuri kahviaika. Siellä on tuoretta pullaakin mennään yhdessä ja katsellaan ne aikataulut sitten vasta. Arvaat varmaan, että mummu (tai pappa?) ei enää päiväkahvien jälkeen ollutkaan lähdössä minnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta tyttäresi kertomasta tuli heti mieleen se kun Äiti vietiin ensimmäistä kertaa hoitokotiin. Matka Salosta Hämeenlinnaan oli piiiiitkä ja hän olisi halunnut autosta pois monen monta kertaa vaikkei silloin edes tiennyt yhtään minne oltiin matkalla. Painoin vain kaasua :-).
      Mutta kun päästiin perille ja mukava mieshoitaja oli ovella vastassa ja sanoi että sattuipa sopivasti että nyt onkin pullakahvit tarjolla niin Äiti hakkasi takin pois ja istahti kahvipöytään :-). Eikä vastustanut yhtään sinne jäämistä.
      Pullakahvilla on valtaisa voima !!
      Ja niinkuin sitä siirtymistä oltiin jännitetty että mitenkä se ikinä sujuu.

      Poista
  4. Voi Terhi, onpa osuva kuva.t. Serkkusi vaimo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva osui aika nappiin :-). Sinäkin Äidin tuntien tiedät että meno ja meininkiä on aina ollut ja on edelleen kunhan jalka edes vähän nousee.

      Poista
  5. Kiva lukea hyviä uutisia. Kuva on mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Hyvistä uutiseista osaa nauttia tuplasti kun oli niin pitkään vähän masentunut olo Äidin tilanteesta.
      Jotain samaa kuvassa ja Äidissäni :-)).

      Poista