tiistai 14. heinäkuuta 2026

 14.07.2026

 Touhulaan kotiutuminen ei alkanut perinteisesti ruohonleikkurilla ajelulla vaan nyt lähdin ensimmäiseksi  metsään katsomaan onko se totta, että mustikat ja kanttarellit on jo poimittavissa. Suunnistin vahoille hyväksi koetuille tutuille paikoille. Mutta aikamoiset metsätyöt olivat kyseisellä alueella meneillään ja pelkäänpä pahoin , että jo pitkään hyväksi havaitut marja- ja sienimaastot muuttavat muotoaan ja kohta on haettava uusia apajoita.

Kapea metsätie pelottaa muutenkin jos joku tulee vastaan niin auton peruuttaminen on liki mahdotonta😨.

Mutta mustikat ON kypsiä. Ehkä olen saanut lapsena vaikea-asteisen mustikanpoiminta-allergian 😉kun metsässä oltiin siihen aikaan pitkään kerralla ja poiminen oli niin lapsesta aika puisevaa hommaa. Siksi poimin nykyään vain vähän kerrallaan. Nyt sen verran , että saan ainakin ripotella jogurtin päälle.

 Kanttarelleja jätin vielä kasvamaan , mutta sen verran sain poimittua, että iltaherkuttelu on taattu. Voissa sipulin kanssa paistetut kanttarellit ruisleivällä 😋.

Ei sen parempaa taida ollakaan...
 

2 kommenttia:

  1. Todellakin herkkuja tiedossa Sinulla. Minäkin löysin jo mustikat, pikkusangon kanssa aion keräämään mennä. Lapsuudessa minäkin olen heinätöiden välissä koko perheen voimin ollut keräämässä talven mustikat; monena päivänä monta tuntia. Serkkupoika täytti pikkusankonsa ensin sammalilla ja sitten vain pinnalle mustikat.

    VastaaPoista
  2. Mustikat muuten kypsyivät tosi nopeasti, kun alkuun pääsivät. Pitkään seurasin tässä lähellä raakileita, ja sitten HUPS ykskaks kaikki olivatkin poimittavissa. Tosin kun en syvemmälle metsiin kinttuni takia pääse (uskalla) menemään, niin suoraan suuhunhan ne meni (omaani ja koiran , heh).

    Sienestäjänä olen aina ollut todella huono, mutta torilta aika ajoin ostellaan. Käytetään myös heti, koska pakkastilaa ei ole säilöntää varten. Kanttarellit ovat NIIN herkkua!

    VastaaPoista