20.06.2026
Meillä on ollut tapana lähteä Koskeloon viimeistään juhanuksen tienoilla. Työvuosina siellä vietettiin ainakin juhannus tai sitten jäätiin pidemmäksikin aikaa saman tein jos lomat sen salli.
Ensin oltiin aikeissa suunnata keski-suomeen tänäkin vuonna, mutta sitten tuli Arttua sääli. Se helposti stressaantuu monen tunnin automatkasta (vaikka reipas aina yrittää ollakin ) ja myös perillä on monenlaisia vaaran paikkoja.
Mökkinaapurimme totesi jo ensimmäisinä vuosina, ettei täällä kyllä kissat tapaa "hävitä" luontoon kesän aikana ja on aina ihmeissään , että onko teillä aina vaan tuo sama kissa. Ja nyt kun Arttu on jo vanha niin näkö ja kuulo on heikentynet ja pakoon pääseminen on hakalampaa jos pakoon pitäisi päästä.
Vietetään juhannusta siis kaupungissa. Arttu on nyt tässä kohtaa se ykkönen.
Tassuttajat edellä! Nehän on niitä "ikuisia" lapsia, tavallaan. Kun aikuisiin ihmisiin vertaa. Tutkittu, että noin 2-3 vuotiaan tasolla tämä ihmisten maailman käsityskyky, eli "valvottava" ikä vielä. <3 Kissa on kissa, mutta perheenjäsen silti!
VastaaPoistaJa vanhemman kissan kanssa aina aanauksen tarkempaa. On ihanaa, kun on pitkän elämän elänyt rinnalla, ja yhä läheisyydestä nauttii! <3
Kissoista on kyllä kuullut kaikenlaista. Ei se ulkokissa sisäkissaksi totu (tottui se vanhempikin kissa, kuitenkin). Ei vanhaa kissaa enää saa valjaisiin tottumaan (tottui siihenkin). Ei kissaa saa kulkemaan koiralenkillä mukana (onnistui sekin, jopa neljän koiran kanssa yhtaikaa, chihuksi useampikin kissaamme kauempaa katsottuna luuli)... Ja tosiaan tuota varsinkin maaseudulla joskus kummastellaan (siis täällä Noustessa), jo parin vuoden kuluttua ekanäkemästä, että onko teillä vieläKIN toi sama kissa?! :O
Koira meillä on joutunut myrkytetyksi, ja menehtyi parhaassa iässään, vähän vaille kuusivuotiaana, mutta muut kaikki ovat saaneet elää pitkän elämän. <3
Hyvää juhannusta sinulle 🌷- ihana kissa !
VastaaPoista