29.05.2026
Tuuli on ollut niin hyytävää ja voimakasta, että on ollut mukavampi puuhastella jotain sisällä. Sain vähän "sisustettua" ja
ripustin muun muassa Isälleni tärkeän taulun seinälle. Taulu on
Halikon Rikalan mäeltä.
Kuvassa
muitakin tärkeitä, rakkaita asiota isovanhempieni eli Isän vanhempien
kodista. Pappan tekemä keinutuoli jossa sain istua Mamman sylissä kun
luettiin Aku ankkaa 😊ja laulettiin välillä yhdessä lastenlauluja."Kas
kuusen latvassa oksien alla" tulee ensimmäisenä mieleen. Mamman
virkkaama pitsinen keinuntuolin matto. Radiokin on heiltä
peräisin ja toimii vielä moitteettomasti. Ja kielot ja niiden kukkavaasi
on minulle niin💖. Pieni kuparipata kielojen vieressä oli sellainen johon aapiskukko muni yön aikana jos olin osannut hyvin lukea sujuvasti aapista tai muita lasten kirjoja illalla.
Käkikello
piti myös kuvata vielä erikseen. Sekin on niin 💚.Pappa oli saanut sen kun
täytti 40 vuotta eli siitä on nyt aikaa 76 vuotta ja edelleen kello käy
ja käki kukkuu.
Jossakin esineissä on ihan mittaamaton muistoarvo.
Ihania esineitä! <3 Kauniisti esillä! Ja se on niin totta, että joskus ihan arvottomissakin esineissä on todella paljon tunnearvoa. <3
VastaaPoistaMiehen kanssa tuossa jotain tulipaloa (kun niitä nyt tuntuu olevan koko ajan :( ) tv:stä katsoessamme mietittiin, että taidettiin hyvään aikaan tuo verisure-turva hankkia. Siinä siis hyvä ilmoitin jo savun kerääntymisestä, ennen kuin itse palo välttämättä on edes syttynyt. Ja häly menee sitä kautta hätäkeskukseen. On ehkä mahdollisuus alkusammutukseen itselläkin, mutta ainakin on enemmän aikaa päästä talosta ulos, ja saada tassuttajatkin mukaan.
MUTTA sitten tulee juuri tämä, kun miettii, mitä haluaisi turvaan tulelta: valokuva-albumit (joita meillä on PALJON), tuli itselle ekana mieleen. Mies joutui miettimään vähän kauemmin, ja kaikki pyöri elektronisissa laitteissa: tv (jättisellainen, ei mitään mahdollisuutta napata hädän tullen oikeasti mukaan), tietokone (työläppärin tietty voisi ehtiä kainaloon nappaamaan, kun se on sängyn vieressä, JOS ollaan yläkerrassa hälyn tullen), luuri (mikä on milloin missäkin hänellä, eli ei takuuvarmaa onnistuisiko)... Juu, oletan kyllä, että ehkä se puhelin tulee napattua mukaan, JOS eteen sattuu, mutta muutoin kyllä jää. Henki on tavaraa kalliimpi. <3
Valmistaudutaan vähän, niin ei toivottavasti koskaan tarvitsisi moista asiaa kokeakaan!
Tavaroiden tunnearvo tulee vain niiden hyvien muistojen kautta. Tuo kyseinen "historianurkkaus" :-) on vain minulle tärkeä ...ei niinkään muille ja kun Touhulasta aika jättää niin sen monet tavarat niinkuin nuokin jäävät unholaan. Ajattelinkin että hyvä kun tulee edes kuvattua noita rakkaita tavaroita.
PoistaTulipalo olisi totaalisen kauhea juttu ja jos siitä hengissä selviää niin kyllä suru olisi loputonta siitä mitä kaikkea silloin menettää...ihan sitä kaikkea tavaraakin.
Ihmetyttää nuo rajut kerrostalo- ja rivitalopalot kun kuitenkin palovaroittimet on ihan jo lakisäätäisiä ja nykyään hoidetaan taloyhtiöiden kautta. Ikävää jos/kun yhden huushollista alkuunsa saanut palo tuhoaa muidenkin kodit.
Hienoja sekä muistorikkaita esineitä! ♥ Taulu löysi oikean paikan - sopii tuohon kuin olisi aina siinä ollut.
VastaaPoistaToukokuun viimeistä perjantaita!
Ps. Laitan tähänkin: Suomi voitti 4-1!!!
Minäkin ajattelin kun tuo taulu tuli seinälle, että siinähän se paikka on :-). Ja sen kautta itselle hyvä mieli jo Isänkin takia.
PoistaLetkeää lauantaita !
Ps. kiitos pelitiedosta :-).
Miten kauniita esineitä! Kaikki ovat kauniita, mutta tuota keinutuolia erityisesti ihailen. Radio tuo mieleen vaarin, joka aina päiväruuan jälkeen heitti sohvalle ruokaperäsille ja kuunteli uutiset ja sään ja merisään. Merisään, täällä sisämaassa - ja vieläpä paikassa jossa vettä oli vain ojassa. Isot järvet toki melkein kävelymatkan päässä.
VastaaPoistaÄidillä ja Tunturiruipelolla on käkikello - sijoituksessa sekin, kun eno on niin herkkäuninen, ettei pysty nukkumaan käen kukkuessa. Äiti aina minulta kysyy, pitääkö kello pysäyttää yöksi. Ei minun takiani koskaan.
Äidillä on myös isoisoisoäitinsä huomenlahjaksi saama keinutuoli, sulhasensa/aviomiehensä tekemä.
Vanhat esineet ovat niin ihania - voittaisinpa lotossa, että voisin ostaa ison talon johon kerätä kaikki ihanat tavarat ❤️
Kauneus on kuulemma katsojan silmässä :-).
PoistaMutta se , että jos nuo esineet herättävät muissakin mukavia muistoja niin se on tosi ihana juttu.
Minulla oli tärkeä tehtävä lapsena kun puolen päivän uutiset ja se merisää :-) alkoivat niin sain painaa radion auki ja sittemmin kiinni. Ei silloin radiota turhaan soitettu :-)).
Käkikellon kukunta kuului niin lähtemättömästi sinne lapsuuteen ettei se häiritse minua vieläkään, mutta tuossa käkikellossa on sellainen pieni vipu että käen voi "sulkea" luukkuunsa yöksi ettei se häiritse jos häiritsisi.
Äiti ja Isä kun olivat Touhulassa yötä eivät saaneet nukuttua tuon käkikellon takia kun en muistanut sitä hommaa silloin ja itse kuorsasin tyytyväisenä saunatuvassa :-).
Siitä minäkin olen tyytyväinen että noita tiettyjä tavaroita on tullut säästettyä jo ennenkuin Touhulasta oli tietoakaan. Loksahtivat hyvin paikoilleen. Eikä Touhula tuntuisi omaltaan ilman tuota keinutuolia :-).
Todella kaunis kiikkustuoli! Ajattelin, että olette ottaneet sinne Artulle kaverin 😺😺
VastaaPoistaÄidinisältä päätyi meille yksi laiska käkikello. Käki tuli ulos ja sanoi"huhhuh" 🤭 Mies vei sen työpaikalleen. En tiedä onko enää vai väsyikö lopullisesti.
Kiikkustuoli oli menossa jo kaatikselle silloin kun isovanhempien kotia tyhjättiin. Onneksi se säästyi ja sai vielä lisää vuosia....Artun serkkupojat siinä viihtyy oikein hyvin :-).
PoistaMinä tuon käkikellon korjautin joskus 90-luvulla kellosepällä ja sen jälkeen käki on kukkunut oikein kirkkaasti ja reippaasti.
Huhhuh :-)))).
Onpa ihanat esineet, tuo keinutuoli on hyvin samannäköinen, ja varmaan aika samanikäinen kuin oli mun kotona, isän puolen mummulasta perintökeinu. Nyt se on siskon pojalla, nuo kestää suunnilleen ikuisesti. Tuollaisesta radiosta kuunneltiin kuunnelmia ennenkuin meille tuli telkkari. Ja huomio kiinnittyi myös tuohon lattiaan, niin kaunis puulattia!
VastaaPoistaTuosta Minzin kommentista tuli muisto ajalta, kun mun kaksoset oli 6-7-vuotiaat. Pohdittiin siskon kanssa, mitä pelastaisi tulipalosta, jos aikaa olisi vain vähän. Mietin hetken ja sanoin, että varmaan valokuvat. Vierestä kuului kaksospojan itkunsekainen ääni: etkö lapsias pelastaisi?
Tuollaisesta putkiradiosta tulee vain hyvää ohjelmaa :-) tai toisin sanoen ääni on pehmeämpi ja miellyttävämpi.
PoistaVoi miten ne kuunnelmat olivatkin tärkeitä. Niitä meillä kuunneltiin myös vanhempien mökin rakennusaikana kun teltassa tai saunassa yövyttiin.
Touhulan lattia on tehty tosi jykevistä lankuista ja niin hauskaa miten niin ajan saatossa kuluu ja lattiasta tulee epätasainen tallustella. Kun tulee Touhulasta kaupunkiin niin ensimmäisenä huomaa tasaisen lattian :-). Ero on aika huima.
Lasten suusta se totuus aina kuullaan !!!
Kivoja muistoja!
VastaaPoistaJa mukavat muistot heräävät joskus henkiin myös esineiden myötä.
Poista