maanantai 4. toukokuuta 2026

 04.05.2026

Karin synttäreitä juhlistettiin vähän toisin kuin oli alunperin aikomus, mutta mentiin niillä mitä on annettu 😉. Eli oli tautinen kokki ja vähän vieraita 😕.

Mutta ensinnäkin synttärikortti oli Repolaisen ideoima ja ihan  häkellyttävän osuva. LÄMMIN KIITOS 💖 Repolaiselle ! Siinä oli kaikki ja vähän enemmänkin....

 

Kari tykkää perinteisestä täytekakusta toisin kuin minä ja päivänsankarin makunystyröitä pyrin hellimään  ja tein perinteisen mansikkakakun ja ihan vain  pienen sellaisen....3 munan version. Hyvin upposi päivänsankarille 😋.

 

Kakkukisaan ei tämä koristelunsa puolesta pääsisi , mutta maku edellä kuten aina ! Ja ainakin rakkaudella rakennettu 💖.

Artullekin laitettiin (vajaaksi sekunniksi) juhlahattu päähän 


 Ilme kertoo, että tosi tämä nyt on ihan typerää ja turhaa hommaa. Mutta kissan juhla-ateria sen sijaan kelpasi paremmin kuin hyvin eli naudan jauhelihaa ja lautasella myös ihan oikeaa kermaa 😺.

Ja oikein "salin puolelle" tarjoiltuna 😉.

Me ollaan nyt Karin kanssa muutama kuukausi eli siis koko kesä saman ikäisiä. Ikäihmisiksi meitä kai voi nimittää; vanhuksiksi ei kai vielä kuitenkaan ?

                                                             

 

3 kommenttia:

  1. Ihana ilme tosiaan Artulla :) eläimet ovat ilmeikkäitä.
    Muutenkin niin söpö naama.
    Mansikkakakku on kesäinen herkku!

    VastaaPoista
  2. Hyvän mielen postaus, kiitos! ♥
    Repolaisen tekemä kortti on osuva ja ihana! Kakkua voisin maistaa helposti, kiitos! 😉 Viimeinen lause on loistava!!
    Hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Hienot oli teillä juhlistamiset, vaikka nyt tauteja jyllääkin! <3 Upea kortti, hienot tarjoilut! Minä olen meillä se, joka tykkää perinteisestä kermakakusta, ja sellaisen pikkuisen aina teen meidän juhliin. En sitä aivan yksin ole silti syönyt, sentään, mutta muut pitävät enemmän noista hyytelökakuista. Suolaisia paloja taitaa kaikki syödä monipuolisesti, mitä nyt vain tarjolla onkin.

    Tuli tuo sana "vanhus", niin nauratti, kun itse kutsun omia vanhempia vanhuksiksi. "Käyn auttamassa vanhuksia", "piipahdin vanhuksilla". MUTTA samoin tekevät meidän omat moksut, eli ME olemme heille ne heidän vanhukset, kun puhuvat aikuisten kesken. Lastenlasten kuullen olemme mummu ja vaari, toki. Ja kun on kyse vielä yksi sukupolvi eteenpäin, eli oma lapset kutsuvat "mun" vanhuksia isovanhuksiksi, lasten kuullen mummiksi ja ukiksi. Joskus mietittiinkin, että mistäköhän tämä juurensa juontaa, kun en muista itse koskaan omia isovanhempia vanhuksiksi sanoneenikaan. Minulle ovat aina olleet Lokalahdenmummu ja Raumanmummu (vaari/pappa/ukki-kokemusta ei olekaan), ja niin ollaan myös omille lapsille heitä kutsuttu. Tosin Raumanmummua he ovat nähneet vain valokuvissa, kun ollaan albumeita selattu. <3

    VastaaPoista