09.05.02026
Juuri kun opin uuden tavan elää eli että aamukahvin jälkeen takaisin peiton alle ja päivät pääosin sohvan uunemissa niin sitten alkaakin tauti hetkittäin helittää otettaan. Ei niin, että terveeksi voisin itseäni tituleerata, mutta en enää ihan petipotilaaksikaan. Hitaasti, mutta kuitenkin melko varmasti parempaan suuntaan menen. Nyt pitää vain malttaa mieli eikä rynnätä suinpäin mihinkään.
Taimien esikasvaus on ottanut harppauksen eteenpäin ja kun kasvihuonekurkun siemenpussissa oli vain ne kolme siementä niin kaikki ovat sentään itäneet.
Onko esikasvatuksen aikataulu onnistunut ja sopiva; sitä ei voi vielä mitenkään tietää. Säiden suhteen kaikki on vielä mahdollista tai sitten tyystin mahdotonta. Aika senkin sitten näyttää.....
Onkin muuten hyvän näköiset taimet sulla! <3 Ihan outoa, kun itsellä ei ole mitään. Ajattelin lykätä jonkun siemenen suoraan kasvarissa multiin tuossa kesäkuun alkupuolella, ja katsoa, että kasvaisiko siellä nopeammin ja tasaisemmin kuin esikasvatettuna. Kuten esim. huomasin mun lempikasvini gladioluksen kanssa, että suoraan multaan pihalle laitetut kasvoivat paremmin ja kukkivat aikaisemmin kuin esikasvatuksessa olleet. Kurkku nyt on kuitenkin aina nopeakasvuinen köynnös. ;) Kaikkea täytyy kokeilla.
VastaaPoistaHienoa, että alkaa olotila paranemaan! Eihän näistä taudeista ihan sormia napsauttamalla toivu, että pikkuhiljaa, varovasti, ettei tule takapakkia! <3
Minulla on kokemusta siitäkin runsain mitoin etten esikasvata mitään vaan sitten suoraan kylvän maahan ja hyvin ne onnistuu jos sikseen tulee. Tai ostan sitten valmiita taimia.
PoistaSekin on yksi taitolaji milloin nuo esikasvatetut siirrän Touhulaan ja miten siellä oleskelu sujuu kun siihenkin voi tulla kaikenlaista muuttujaa :-). Ja jos saa kasvun alkuun niin sitten se kastelu ja ja ja ...!
Täytyy tosiaankin ottaa hissukseen jos säästyisi sitten kaikilta jälkitaudeilta. Eikä olo ole vieläkään sellainen että tekisi mieli kirmata minnekään :-).
Kasvien kanssa kaikki on toisinaan arvauspeliä. Joku ei kasva (tai kasvaa, muttei tee satoa), vaikka miten "ohjeen" mukaan hoitaisi, ja joku, mikä "unohtuu" jonnekin (syystä tai toisesta) saattaa tehdä aivan hurjan sadon. Joskus kaikki rehottaa, joskus taas kituuttaa. Mutta sehän sen jännäksi tekee - ainakin näin, kun se sadon saanti ei ole välttämättömyys kuitenkaan.
PoistaKyllä se luontaistalous on tosiaankin vielä aika kaukana :-).
PoistaHyvä kuulla, että olet toipumassa.
VastaaPoistaHiljaa hissutellen ! mutta sen voin kyllä todeta että karmea tauti ja sitkeä kuin mikä. Nyt tarvittaisiin sitä mielenmalttia tuplamäärä.
PoistaKomppaan, että loistavaa, jos/kun tauti alkaa höllätä otettaan! Muista, ettei konetta(kaan) voi tauon jälkeen polkaista käytiin kertarysäyksellä! 😀 Rauhallisesti.
VastaaPoistaHienon näköisiä taimia, vaikka minä niistä juurikaan ymmärrä. Vietkö ne Touhulaan?
Tiedätkö, oikein odotan lankojen värjäystuloksia....
Yritän kovasti huoltaa konettani ennenkuin .....:-))). Kiitos varoituksesta.
VastaaPoistaTouhulaan vien taimet sitten kun sää lämpiää riittävästi ; tosin yleensä jätän jotain vähän kotiinkin kasvamaan. Se että siemenet itää ja taimet on hyvässä vauhdissa kasvussa on vasta alkusoittoa ja totuus paljastuu kesän mittaan :-). Mutta kivahan noita on seurata.
Väripatojen keittelyä minäkin odotan ja suunnittelen ja nyt olisi jo koivunlehdet parhaimmillaan kerättäväksi.Vastapuhjenneista lehdistä tulee niin kauniin keltaista.