31.05.2026
Nyt kävi niin , tulla että menin kuuntelemaan Stanstan blogissaan linkittämän suvivirren jonka esitti nimenomaan salolainen virtuaalilapsikuori ja kuoron johtaja ohjaamassa kuoroa meren rannalla ; maisema oli niin samankaltainen kuin vanhempieni mökillä. Kari suorastaan pelästyi kun itkustani ei meinannut loppua . Osui ja upposi suoraan sydämeen.
Toinen hämmentävä suvivirsi- muisto liittyy sellaiseen tilanteeseen kun kävin talven Touhusta kyläkoulun jumpassa ja kevään viimeisellä kerralla loikoiltiin lopuksi koulun jumppasalin lattialla ja jumpan vetäjä laittoi suvivirren soimaan. En meinannut tokeentua siitäkään silloin millään 💜.
Ei enempää eikä vähempää suvivirsi-asiaa. Onnea vain ihan kaikille koulunsa päättäneille, ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille.
Satuin lukemaan myös sellaisen artikkelin mikä on sopelias lahjarahasumma. 50 euroa oli sen jutun mukaan yleisin ja hyväksyttävin summa.
Raha on aina varma valinta 😂.
Oi! <3 Joku se vaan joskus kolahtaa, kovaa.
VastaaPoistaItse jäin oikein miettimään, että miksi tämä Suvivirsi herättää ihmisissä niin paljon tunteita, kun itselle se on ihan se ja sama, onko vai eikö sitä ole. Mutta minä olen ollut yhdeksän vuoden peruskouluaikani aikana 11 eri luokassa, eikä ole yhteenkään kouluun jäänyt tunnesidettä. Vaikka kavereita onkin sieltä ajoista yhä elämässä mukana, aina silloin tällöin tavataan eri "teemoilla", ja facebookissa viestitellään. Omassa muistissa on, että kyllähän se on aina kevätjuhlissa laulettu, mutta siinä se. Ja omien lasten juhliin ei vanhemmat päässeet, kun tila ei riittänyt, niin siitä(kään) ei mitään tunnesidettä ole päässyt syntymään.
Lapset ja mies eivät kuulu kirkkoon, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että yhdellä virrellä muut juhlinnan ohessa ei ole elämään mitään sen kummempaa merkitystä, että kukaan ei mene "rikki" tuollaisesta ohjelmanumerosta, minkä näköjään suurin osa kokee tosi tärkeäksi. <3
Kirkossa kun urkumusiikki alkaa soida niin se on aina niin sykähdyttävää. Se on niin voimallista ja kaunista oli sitten mikä tapahtuma tahansa. Joulun aikaan Hoosianna, hautajaisissa Albinoni: Adagio tai häissä mikä tahansa häämarssi. Nykyään virret on uudistettu niin etten osaa enää niiden sanoja ulkomuistista. Ja kirkossa minun tulee käytyä yleensä vain erityistilaisuuksissa. Eikä kirkkokaan enää ole edes auki aina silloin kun sinne haluaisi piipahtaa eikä jumalanpalvelukset aina sunnuntaisin niinkuin ennen oli tapana. Kaikki muuttuu.
PoistaOlen samaa mieltä siitä, että suvivirsi tohina on ihan älytöntä. Yksi ainut virsi tässä maailman melskeessä saa niin paljon huomioita. Voi näitä aikoja !
Suvivirsi lasten laulamana on maailman kaunein laulu ja herkistää minutkin aina, nyt vielä enemmän kun sitä vastaan käydään palkkion toivossa. Luulen, että vastustajilla on rahakorvaus mielessä eniten.
VastaaPoistaSuvivirsi tuo eniten muistoja lasteni kevätjuhlista, toki se oli omassa lapsuudessakin tärkeä laulu, kun tiesi pääsevänsä pitkälle kesälomalle tuomien kukkiessa.
Lapsena/ nuorena kun koulun loppuminen ja kesäloman alku oli niin suuri ja tärkeä tapahtuma ja kesäloma tuntui siinä vaiheessa aina äärettömän pitkältä. Ihanaa aikaa !
Poista❤️
VastaaPoistaJännittävää, kun ilta (lätkäfinaali!) jännittää niin, että vatsassa nipistelee!? En ole vielä päättänyt, että katsonko sen kotona (näkee ja kuulee hyvin) vai menisinkö baarissa reuhkaajien sekaan (se tunnelma)? On minulla ongelma? 😂
Ensiksi kirjoitan ja kerron eilisistä synttärikekkereistä, jotka onnistuivat hyvin. Pilvipoutaista sunnuntaita sinnekin! Saattaa se muutaman pisaran ripsuttaa jossain välissä...
Nyt jo jopa minäkin tiedän lätkän tuloksen :-) ja katsoitpa sitä missä tahansa niin riemunkiljahduksilta ei kai voinut välttyä :-). Hyvä Suomi !
PoistaDagen efter-päivää !
Kiitos!
PoistaKotona yksin katsoin, mutta ei se huumaa vähentänyt - ihanaa Leijonat, ihanaa!!
Suvivirsi on kyllä liikuttava. Nykyään liitän sen kevään tuloon, siihen viattomaan alkuvihreyteen. Saatan itsekseni lauleskella sitä luontoa katsellessa. Kummalliseksi on mennyt koulujenpäättymisjuhlinta. Aikoinaan suurin iloni oli se, kun kävelin kevätjuhlasta kotiin ja näin, että lehmät ja hiehot oli laskettu ulos pieneen metsikköömme ja ne siellä iloisesti kirmailivat. Eipä olisi edes tullut mieleen, että pää pitäisi saada jotenkin sekaisin.
VastaaPoistaOnko se sitä kun mikään ei enää riitä ? Iloa ja vapautta pitää moninkertaistaa ja sittenhän siitä seuraakin vain pelkkää murhetta. Ei olisi helppoa olla tämän päivän nuori.
PoistaMinäkin muistan hyvin sen kevätjuhlahuuman ja sen tunteen , että nyt on kesä !! Ja vaikkei olisi ollut mitään suunniteltua lomajuttua tai ehkä juuri siksi tuntui että kesäloma on täynnä mahdollisuuksia ja kaikkea kivaa eikä ainakaan läksyjä :-))). Pelkkä vapaana oleminen riitti.
Ihanan rentouttavaa kesää sinulle 🩶 - Suvi -
VastaaPoistaKiitos samoin sinulle Suvi.
PoistaKesä on tässä ja nyt :-).