torstai 21. toukokuuta 2026

21.05.2026 

Ei tuo kotilomyrkky ainakaan yhdessä yössä ihmeitä tehnyt ja samat kattilalliset eilen aamulla keräsin. Muistelin sitä miten epäuskoinen olin kun ensimmäiset kotilot näin Touhulan pihamaalla vuosia sitten . Epäuskon jälkeen tuli kieltäminen, sitten inho, vihastuminen, välillä jopa säälikin kun niitä keräsin. Monta sukupolvea näyttää niitä olevan. Babykotilo, hontelo teini, pullea aikuinen ja pystypäinen vanhus.Liikkuvat näköjään mielellään porukassa 😂.

Ehkä liikaa inhimillistän, mutta se vain täytyy todeta, että mieluummin huussin tyhjennän kuin kotiloita teurastan. Odotan kovasti sitä hetkeä, kun kotilot kelpaavat lintujen tai joidenkin muiden eläinten syötäviksi. 

Mukavampaan asiaan 😉. Stansta oli blogissaan keitellyt punaista soosia ja siitä sain minäkin inspiraation kehitellä jotain syötävää jääkaapin vähistä aineista. Millään ei viitsi lähteä kauppaan kesken kaiken.

Se yksi punasipuli , tomaattia ja paprikaa... haudutin pannulla ja maustoin ja tummaa makaronia keitin kaveriksi. Tuli ihan hyvä mösselö. Ja kun yleensä teen ruokaa Touhulassa puuhellalla tai ulkona niin nyt tuli testattua , että toimii se sähköhellakin sentään vielä.

Jokin aika sitten kun kaupungissa kotona siivosin roskiskaappia ja haikeana muistelin Touhulan roskakaappia. Se on toimiva ja erityisen hyvä pieneen tilaan. Ja se kun on  heti tason alla niin  siihen "osuu paremmin"😉.






Ja vie kuitenkin vain vähän kaappitilaa. Ikean taattua laatua👍.

12 kommenttia:

  1. Kiva, kun voin olla inspiraation lähteenä! 😅
    Ihanat kattila ja kahvipannu! (Ja roskikset!) Hitsi niitä kotiloita! Yhtä turhia kuin punkit, joita en muuten ole koskaan tavannut livenä. En halua tavatakaan!!
    Touhukasta torstaita! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen kahvipannun ostin nuorikkona :-) kun muutettiin Helsinkiin töihin ja opiskelemaan. Asuttiin silloin Leppävaarassa ja siellä oli siihen aikaan iso Eka-market. Pannu on siis sieltä ostettu ja hyvin on säilynyt tähän asti.

      Minä olen jo vuosia nyppinyt kesäisin päivittäin Artun punkit pois. Ennen se nukkui paljon pusikoissa ja varsinkin kaulan ympärillä ja korvissa oli usein monta punkkia. Nyt se onneksi nukkuu pääosin sisällä ! Kerran oli Karin vatsanahassa tiukassa punkki mutta ei onneksi siitä sen pahempaa seurannut. Kaikkia ikäviä ötököitä sitä onkin !

      Poista
    2. Minullakin on vanha kahvipannu, jonka voitin lapsena jostain. Olikohan se niin, että olisi Finel? Koitan muistaa tarkistaa huomenna... Heti oli pakko etsiä: Finel ja kutsutaan nimellä Liekki. Suunnittelija luultavasti Raija Uosikkinen.

      Poista
    3. Liekki-kahvipannu taitaakin olla harvinaisempi ? Näytti minun silmään vähän sellaiselta punk-pannulta :-)).
      Osuin sellaisille sivuille jossa sellaisen hinta oli jotain 150 e eli ei ollut lainkaan huono palkinto lapselle ! :-).
      Muuten yleisesti noista Finelin kahvipannuista näköjään pyydetään jotain 35-50 e. Minun punainen pannuni ei tosin ole myytävänä mistään hinnasta :-)

      Poista
  2. Nuo niljakkaat ovat kyllä jotain ällöttävää. Itse en ole vielä joutunut niitä hävittämään mitenkään, mutta se tuntuu olevan vain ajan kysymys, milloin osuu omaan "nilkkaan". Tässä on ollut noita harakoita ja naakkoja, joille näyttää kotilotkin maistuvan, mutta miten käy sitten, kun naakkojen pesä (talousrakennuksen hormissa) häviää, kun koko piippu häviää? Kammottaa jo nyt...

    Hienot keitokset, ihanista astioista!

    Tuntuu, että mikään roskismäärä ei nykyään oikein riitä, kun koko ajan tulee jotain lisää toisista erotettavaa kierrätettävää. Omilla vanhemmilla taitaa olla sellainen viiden ämpärin alakaappi. Sellainen kolme edessä, kaksi isompaa taempana, ja kaikki on AINA täynnä, kun siellä käy... Bioroskiksen päällä kansi, muut avonaisia. Silti myös kuistilla on rivistö erilaisia kierrätyskeppuja siihen ja tähän asiaan. Auton takaloota täyttyy kummasti, kun lähden kierrätyskeskukselle ajelemaan.

    Itse toivoisin kotiin jonkun järkevän kierrätyskeskuksen järjestämisen jonnekin. Nyt on riipinraapin vähän siellä täällä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä ihan huvittaa tuo roskien määrä. Ihan kuin kaupasta toisi paljonkin jotain ihan ylimääräistä ja kuitenkin sitä pyrkii käyttämään kaiken minkä ostaa.
      Touhulassa on kompostori ja roskiksista on vain kaksi käytössä. Toinen sekajäte ja toinen muoville. Autoon kerään sitten ne patterit ja lamput ja ja ja....aina on tosiaan takakontti täynnä tavaraa :-).

      Parempaa ruokaa kivoista kattiloista :-) ?

      Poista
  3. Kattila kiinnitti huomion ensimmäisenä. Se on varmaan samanlainen kuin meillä oli lapsuuden kodissa. Tosi hieno.
    Minullakin on tuollainen roskis, siihen on helpompaa lajitella jätteet, mutta saisi olla enemmänkin tilaa lajittelulle.
    En edes halua ajatella tuota etanoiden hävitystä, olisi tosiaan parempi jos linnut hoitaisi sen homman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasta ei tulekaan ilmi että kyseessä on kasari eikä kattila , mutta yhtäkaikki tykkään siitä itsekin ja meilläkin oli kotona sellainen.
      Ostin tuon kasarin yhdeltä keski-suomen kirppikseltä ihan pilkkahintaan. Mutta pääsi ainakin hyvään kotiin ja vielä käyttöönkin :-).

      Toivoisin jonkun neropatin keksivän kotiloiden poimimiseen jonkun kapistuksen. Selkä vääränä joutuu niitä koukkimaan ja olisi mukavampaakin kun ei tarvitsisi käsin poimia. Bisnesidea :-).

      Poista
    2. Terhi, näitä "etanakouria" (no, poimiihan näillä muitakin, toki) saa kyllä ostaa. Kummitädilläni oli vähän vastaava kuin tämä omalla aarin palstallaan Raumalla aikoja sitten. Pelkästään etanoita varten...
      https://www.motonet.fi/tuote/poimija?product=80-6641

      Poista
    3. Kiitos Minz.
      Katsoinkin heti motonetin sivuilta. Tuollainen pitää ilman muuta ostaa.

      Poista
  4. Kattila kiinnitti minunkin huomioni: nätti kattila mutta tuo mieleen inhokkini: kesäkeiton 🥴 Meillä oli kesäkeittokattila - juuri tuo - ja perunavellikattilana punainen. Perunavelli oli ja on herkkua.

    Kotilot sen sijaan meillä suolataan. Kaupungissa niihin jotenkin tottui, niitä ei vaan voinut aina väistellä vaikka olisi pitänyt, ettei levitä niitä - väkisinkin talloi niitä.
    Tänne kun tultiin, löytyi A-nopin jään suolaus, siis pihan, suolapurkki ja sinne keräiltiin kotilot. Se tuntui sellaiselta lempeältä tavalta hävittää niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kun oli mökillä tuo kattila niin minusta siinä oli AINA kalakeittoa tai sitten sitä kesäkeittoa. Lapsen mielestä ainakin :-). Perunavelliä en muista koskaan syöneeni. Mutta taas tuli mieleeni se paljon puhuttu makaronivelli kun satuin näkemään Areenasta "makumuistoja" ohjelman ja siinä näyttelijä Ilmari Saarelaisen suosikki makumuisto oli makaronivelli. Tekivät sen tosin siinä ohjelmassa simpukkapastasta !!!

      Oli se sitten suolausta tai keittämistä niin yhtä kaikki ikävää puuhaa. Olen jo valmiiksi miettinyt että jos/kun ne espanjansiruetanat tiensä tänne löytävät on aika jättää hyvästit maalaiselämälle :-))).

      Poista