26.03.2026
Kun lähden Äidin tai Ystäväni luota hoitokotivisiitiltä ja polkaisen auton käyntiin iskee usein alakulon rinnalle huikea vapauden tunne. Voin mennä minne nenä näyttää ja vaikkei muuta niin voin poiketa kaupassa ja mennä kotiin kokkailemaan mitä haluan ja puuhaamaan kaikkia niitä omia arkisia asioita. Mieleen nousee selkeä kiitollisuus siitä, että voin.....no melkein mitä tahansa . Ainakin verrattuna kaikkiin hoitokodeissa asuviin.Tunne kestää aikansa ja unohtuu sitten taas pikkuhiljaa.Seuraavaan käyntiin asti ? Mutta pieni ravistus tekee välillä hyvää.Muistutus siitä, että pyrin elämään juuri NYT sellaista elämää kuin hyvältä tuntuu.
En ole sitku-ihminen minäkään ja usein ajattelen ihan noin kuin sinäkin; eletään nyt ja tehdään sitä mitä voidaan ja halutaan. Muistaisi vaan vieläkin useammin olla tyytyväinen nykyiseen vointiinsa!
VastaaPoistaHieno sanoma viestissäsi 💃💃💃💃💃💃!
VastaaPoista