26.03.2026
Kun lähden Äidin tai Ystäväni luota hoitokotivisiitiltä ja polkaisen auton käyntiin iskee usein alakulon rinnalle huikea vapauden tunne. Voin mennä minne nenä näyttää ja vaikkei muuta niin voin poiketa kaupassa ja mennä kotiin kokkailemaan mitä haluan ja puuhaamaan kaikkia niitä omia arkisia asioita. Mieleen nousee selkeä kiitollisuus siitä, että voin.....no melkein mitä tahansa . Ainakin verrattuna kaikkiin hoitokodeissa asuviin.Tunne kestää aikansa ja unohtuu sitten taas pikkuhiljaa.Seuraavaan käyntiin asti ? Mutta pieni ravistus tekee välillä hyvää.Muistutus siitä, että pyrin elämään juuri NYT sellaista elämää kuin hyvältä tuntuu.
En ole sitku-ihminen minäkään ja usein ajattelen ihan noin kuin sinäkin; eletään nyt ja tehdään sitä mitä voidaan ja halutaan. Muistaisi vaan vieläkin useammin olla tyytyväinen nykyiseen vointiinsa!
VastaaPoistaSitä unohtaa turhan pian sen miten hyvin on asiat kun on vielä suht terve ja saa olla miten tykkää. Tosin sanon kyllä myös aika usein ihan ääneen, että kyllä meidän nyt kelpaa kun saadaan olla tässä eläkkeellä kaikessa rauhassa :-).
PoistaHieno sanoma viestissäsi 💃💃💃💃💃💃!
VastaaPoistaKiitos anna !
PoistaMä taidan olla osaks sitku-ihminen, vaikka en haluaisi. Mutta pyrin siihen, että näkisin NYT ympärillä olevat hyvät asiat myös. Sitkutan usein mm. taloudellisista syistä, myös terveysasiat ja energiapuutokset vaikuttavat. Mutta KUN sitten jotain saa lopulta oikeasti toteutumaan, niin nautin kyllä ihan hirmuisesti!
VastaaPoistaPentukuume on ollut jo ennenkuin Isla tuli meidän torppaan, mutta tämän luonteen takia sitkutetaan sitä pennun hankkimista, koska emme osaa/ehdi kouluttaa tuota hyvin terävää, impulsiivista ja energistä koiraa niin, että siitä olisi "opettajaksi" pennulle. Näin yhtenä esimerkkinä. Nautitaan nyt puhtaasti olemassa olevista kissoista ja koirasta, ja siirretään jotain tulevaisuuteen. Isla on nyt 9v, eli toivottavasti vielä vähintään se 6-7 vuotta olisi yhteistä aikaa. Ihana otus on kuitenkin, mutta kaksi samanlaista "haahua" ei oikein meidän torppaan sovi yhtaikaa. <3
Eli sitkuttelen ja nautin tästä ajasta yhtaikaa! =P
Sitku-elämää seuraa niin helposti se mutku-elämä :-) ja se on ihan luontevaakin kun tekemisiä rajoittaa moni asia.Ja iän myötä tulee myös harkitsevaisemmaksi kun on sen verran monta kertaa asioita nähnyt ja kokenut. Tietynlaista varovaisuutta jota myös viisaudeksi sanotaan.
PoistaKun saa perspektiiviä, suunnasta tai toisesta, näkee ne hyvät asiat, mitä omassa elämässä on.
VastaaPoistaToivottavasti kuitenkin hoitokodissakin on ilon hetkiä.
Varmaan ainakin silloin kun läheiset tulevat käymään.
Uutisten katsominen on yksi perspektiivi omaan elämään.
Hoitokodeissa surettaa se, että kun asukkaat ovat niin huonossa kunnossa/sairaita niin hoitajien aika menee pitkälti kaikkeen siihen perushoitoon (ruoka, pesut, pukeminen, lääkkeet ) ja siksi muu tekeminen ja aktivointi on käsittääkseni tosi vähäistä.
PoistaLaitostuminen tapahtuu yllättävän nopeasti ja se on toisaalta myös hyvin lohdullista. Elämä on sillä hetkellä sitä mitä on eikä muusta tarvitse juurikaan enää välittää.
Juuri näin pitäisi elää, etenkin kun ikää tulee, pitäisi osata nauttia siitä että kaikki on hyvin. ja silloinkin kun kaikki ei ole hyvin, kuten mun elämässä on viimeaikoina haasteita riittänyt, luottaa siihen että asiat järjestyvät jollain tapaa. Mun äiti ihan aidosti ajatteli näin, myös silloin kun kyse oli mun elämästä. Mulla on tapana sortua, jollei nyt ihan katastrofiajatteluun, niin sellaiseen varmistusajatteluun, joka kuormittaa. Ainakin sen olen oppinut, että en nouse aamulla ylös sängystä ennenkuin olen vakuuttanut itselleni, että tästä tulee hyvä päivä. Aika usein tulee :)
VastaaPoistaMinä taas olen ollut kautta aikain suht positiivinen ajattelutavaltani tai en ainakaan pitkään vello menneissä.Isoäitini sanoi joskus, että tipahdan aina jaloilleni ja jatkan sitten matkaa eteenpäin. Kissan lailla :-).
PoistaMutta ei meistä kai kukaan osaa koko ajan olla kiitollinen ja onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on ; helposti on aina joku kivi kengässä hiertämässä. Välillä isokin kivi !
Ja mietin tuota postausta kirjoittaessa , että pitääkö sitä ihan omin silmin nähdä miten jollakulla menee tällä hetkellä huonommin että osaa arvostaa riittävästi omaa elämää ?
Minä suren usein sitä,miten palvelutaloon muuttava joutuu jättämään taakseen koko entisen elämänsä, naapurit kodin, tavarat. Iloitsen siitä että minulla on koti.
VastaaPoistaJa kun hoitokodissa on aluksi kaikki ihan vierasta.Hoitajat, muut asukkaat ja koko elinympäristö. Mutta onneksi ihminen on kaiketi aika sopeutuvainen ja silloin kun on sairas harvoin on niitä muita vaihtoehtoja.
VastaaPoistaYstävälläni on koira ja rakkaan lemmikin jättäminen kotiin.....!!!
KYLLÄ - samanlaisia tuntemuksia, elämän helminauha voi olla niin hauras, tai "liukas" kuin kotipiha ja yksi askel muuttaa koko tulevaisuuden.... ystävälle kävi ikävästi roskia viedessään... Eikä nämä ajatukset syntyneet vasta nyt, vaan jo kauan aikaa sitten - niitä MUTKUja kun tulee kaikkien elämään, siksi SITKUt kannattaa mahdollisimman nopeasti toteuttaa NYTKUina...
VastaaPoistaKiitollinen kun on vielä niin käyttökelpoinen moneen... eli käyttöä vaan... ja ihanasti sinä "käytät" itseäsi myös läheisten/rakkaiden luona, joille jo se on varmasti todella suuri kiitollisuuden aihe!!
Nytkuina on hyvä sana :-))).
VastaaPoistaNiinhän se menee, että silloin kun on sairas niin ei muuta toivo kuin että olisi terve ja sitten kun on taas terve sen asian tärkeys painuu taka-alalle. Ihmisluonto on niin kummallinen.