11.12.2025
Äidin hoitokodissa oli eilen puurojuhla asukkaille ja omaisille.
Äitini lauloi aiemmin mielellään, mutta on ollut vuosia laulamatta; hän on kyllä liikutellut huuliaan muiden mukana.Eli laulut on olleet tuttuja ja sanat muistissa , mutta laulamisen taito oli jotenkin hakusessa.
Tulin niin tunteelliseksi siitä, että Äiti oli löytänyt laulamisen uudelleen. Hänet oli valittu kolmen naisen trioon "Hellättäret"- nimeltään esittämään yhtä laulua. Ja hienosti meni 👏. Annoinkin hyvää palautetta hoitajalle joka vetää musiikkiryhmää ja on muutenkin hyvin aktiivinen kaikessa musiikkiin(kin) liittyvässä.
Illalla oli vielä Sibeliusopiston oppilaiden puupuhallinkonsertti lähikirkossamme. Oli pientä ja vielä pienempää soittajaa.😊.
Kaikki luettu, taas. 😏
VastaaPoistaKaipa ne kyyneleet kuuluu kirkkoon ja kappeliin? Sunnuntaina taas, koska kolmas adventti ja ystävätär L. "luetaan" silloin siellä. ♥
Kiitos Stansta !
PoistaTuo lasten musiikkiesitys oli jotenkin niin hellyyttävä ja kun menin sinne vielä suoraan Äidin joulujuhlasta niin oli jo valmiiksi tunteet pinnassa.
Voi miten suloista, että äitisi osasi laulaa kuorossa. Minun isälläni oli Alzheimerin tauti ja sen myötä osaavan ja taitavan ihmisen taidot hiipuivat yksitellen pois. Muistisairaus on niin surullinen. On kyllä ihana hoitaja äitisi hoitokodissa. Mukavaa viikonloppua ja Arttu-kissalle terveiset meidän 14,5 -vuotiaalta mustalta Onni-kissalta🐈⬛😊! Sari
VastaaPoistaKiitos Sari !
VastaaPoistaMyös minun Isälläni oli muistisairaus, mutta onneksi hän ei joutunut sairastamaan niin pitkään kuin nyt Äitini.
Arvostan kyllä kaikkia hoitajia jotka jaksavat tehdä työtä noissa hoitolaitoksissa.Vaatii tietynlaisen luonteen ja otteen asioihin.
Arttu kiittää Onnin terveisistä ja lähettää tassuterveiset takaisin.Vanhemmissa kissoissa se viisaus elää :-)))
Yhdessä soittaminen on antoisaa ja kirkossa on kiva kaiku. Meillä on kauneimmissa joululauluissa ensi sunnuntaina White Christamas ja Pieni rumpalipoika orkesterin kanssa.
VastaaPoistaMusiikissa on valtavasti voimaa! Minun isäni ei osannut enää puhua kuin joo ja jotain sellaista, kun vielä pystyi yllättäin laulamaan toisten mukana jonkin matkaa. Seniorien karaokevetäjä kysyi isältäni, että haluatko laulaa, isäni sanoi joo ja sai selattavakseen kirjan kappaleista. Ajattelin, että hohhoijaa 😂 Se oli oikeasti niin hassu hetki. Yhdessä kuitenkin laulettiin lopulta.
En minäkään olisi kuuna päivänä uskonut, että Äitini vielä ihan oikeasti laulaa.Ihmeellistä.
VastaaPoistaAi niin se Pieni rumpalipoika joka saa lähestulkoon aina ihokarvat pystyyn :-). Pitääkin hakea sen nuotit jostain esiin.
Kaikkein pienimmät nokkahuilujen ja huilujen soittajat olivat niin söpöjä ja täpinöissään tuosta esityksestä, että jo se oli näkemisen arvoista.