perjantai 4. huhtikuuta 2025

 04.04.2025

Tässä tulee Repolaisen huhtikuun bingoruudukko

Ylärivi liittyy niin vahvasti huilunsoittoon , että siitä tulee nyt  kyllä koko ylärivi kerralla hoidettua.

Huhkia pitää/ pitäisi  joka päivä. Hapuilu kuuluu väistämättä asiaan ja harjoittelu tekee mestarin. Niin toivon 😍.

Tällä hetkellä panostan soittoharjoituksissani siihen, että soitto olisi elävää, soljuvaa, sujuvaa....että kappale herää henkiin. Ei nyt ihan Vesa-Matti Loirin tai Jethro Tullin  tyyliin kuitenkaan 😊.

 

 

Ja asiasta toiseen....

Olin eilen entisten työkavereiden kanssa syömässä ja kaupungilla on ihan kesäinen tunnelma ja jokunen käveli jo shortseissa. Ehkä vähän liian aikaista; sanoo tällainen vanhempi täti 😊.

Ravintola jossa olimme oli jo somistautunut pääsiäiseen. Ulko-ovenkin vieressä hauska koriste.

 

 

Ja siitä päättelin, että nyt on minunkin aika kaivaa jo pikkuhiljaa pääsiäiskoristeet esiin  💚💛.
 

7 kommenttia:

  1. Onnittelut ensimmäisestä bingorivistä! Itselleni nuo sanat tuottanevat hankaluuksia, mutta ans' katsoa. Söpö pupu!
    Pirtakkaa perjantaita ja kivaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Ja en yhtään epäile, ettet keksi ties vaikka mitä bingoiluun kunhan pääset alkuun.
      Pupu on varmaan juuri äskettäin tuohon laitettu kun pelkään että kävelykadun tuntumassa se saa helposti osumaa. Öiseen aikaan varsinkin.
      Lokoisaa lauantaita !

      Poista
  2. Oi kyllä arvostan teitä puhallinsoittajia - hengitystekniikan täytyy olla hyvä... Nokkahuilia kummempaa koskaan huulillani pitämättä totean BINGOn todella onnistuneeksi ja ihan täydelliseksi soittajalle. Minun soittimeni ovat aina olleet sormijuttuja... ensin piano (sitä soittaisin varmaan vieläkin, jos joskus olisin vain saanut sen pianon - enkä joutunut harjoittelemaan soittoläksyjä sähköuruilla, murrrrr - iskälle... hänen mielestä se oli yksi ja sama juttu, hih!!) kitaran hommasin opintoihin - jollain piti musiikinkurssista selvitä ja piano olisi ollut niin helppo - etten olisi oppinut mitään... ja oppimassa oltiin, heh heh... soitan muuten peräti 2kappaletta kitaralla yhä: "Possut ja siilit, sekä 3 cowboyta ratsastaa, heh heh...vävylle annoin kitaran... on edes iloa lapsenlapsille.
    Tuli sitten vuodatettua koko musiikillinen historiani... vaikkei BINGOa keksiessä ollut musiikki mielessä lainkaan, hih...
    Kiitos siis ajatuksia herättävästä ja muistoihin vievästä Bingosta!

    VastaaPoista
  3. Kiva kun mieleesi tuli soitto/soitin muisteluita :-). Samaa kaavaa olen minä mennyt. Nokkahuilu, melodica ja ihan hirveästi olisin halunnut soittaa pianoa.Ei puhettakaan että sellainen olisi kotiin hommattu. Nyt niitä muuten annetaan torissa ilmaiseksi :-).
    Sitten niillä harvennus rahoilla kitara jolla osaan soittaa vielä "we shall overcome"-kappaleen :-))). Huilu tuli kuvioihin vasta kun täytin 40 ja sain työkavereilta lahjaksi huilun kun olin siitä niin monta vuotta puhunut ...kyllästyivät ilmeisesti siihen haikailuun:-). Ja pakkohan sitä oli sitten ruveta opiskelemaan vaikka kovin työlästä olikin ...ja on sitä edelleen :-). Vuosia kävin tunneilla ja sitten tuli pitkä tauko ja taas ihan uudella innolla käyn tunneilla.Ja onni on se kun huomaa vielä oppivansa uutta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokkahuilu, alttonokkahuilu, melodica ja sähköurut. Ensin pienemmät, joissa loppui koskettimet kesken. Sitten kaksirivinen Yamaha. Olen aina halunnut osata soittaa kitaraa, mutta olen aikaa sitten antanut periksi, että sitä taitoa en opi.

      Poista
    2. Minä opettelin omatoimisesti kitaran soittoa muttei se kai koskaan oikein sujunut/sytyttänyt tarpeeksi. Ja kun soittaa kitaraa olisi kiva osata myös laulaa. Ja sitä taitoa ei minulla ole ja myin joskus Landolani työnkaverille kun hänen tyttärensä oli ns. kitaraiässä.
      Karilla tosin on nyt sähkökitaroita seinä täynnä joten niistä ei ole kokonaan päästy kuitenkaan :-))).

      Poista
  4. Jethro Tull oli mun nuoruuden suosikki, yksi niistä kevyen musiikin puolella. Ja työssäni olin huilistien vakkarisäestäjä, oppilaiden ja opettajien. Se johtui kai siitä, että kun pidempään säesti samaa soitinta, ne kappaleet tuli tutuiksi, eikä tarvinnut enää harjoitella vaikeampaakaan ohjelmistoa, senkun istui pianon ääreen ja antoi mennä. Jollekin toiselle pianistille ohjelmisto saattoi olla uutta ja piti tehdä vähän työtä. Puhaltimista säestin lisäksi eniten klarinettia, trumpettia ja saksofonia. Ilman palkkaa pääsääntöisesti. Huilustakin olen saanut äänen, trumpetistakin :D Ääni se on outokin ääni.
    Pitäisiköhän mun uutena bloggaajana alkaa tutustumaan kaikennäköisiin haasteisiin, Vai pidättäydynkö vielä.

    VastaaPoista