06.04.2025
Aloin rohmuta huhtikuisia bingorivejä ihan tosissaan ja siirryn nyt jo seuraavaan riviin ja siitä sitten tulikin ihan selvästi itsetutkiskelun paikka.
Hiljainen
Hiljainen olen yleensä isossa porukassa. Olen mieluummin tarkkailija kuin paljon äänessä. Toki saan suuni auki tarvittaessa, mutta minulla ei ole tarvetta olla joukossa ensimmäisenä esillä.
Hiljainen voi olla myös ympäristö ja se onkin nykyisin harvinaista herkkua. Kun mennään Keski-Suomeen mökille Koskeloon niin hetken olen ihan ihmeissäni kun on niin hiljaista.Metsän keskellä vain metsän ääniä. Sen ihanuuden huomaa hetken ja kun ollaan oltu vähän siihen tottuu.
Liikaa on meteliä maailmassa ! ja tapa jolla nykyään niin usein huudetaan ja riekutaan ottaa välillä hermoon. Hiljaisuus kunniaan !
Huoleton
Olen nykyään aika huoleton hulda 😂. Työssä toki piti olla tarkka ja huolellinen, mutta nykyään osaan ottaa rennosti ; useimmiten. Huoliahan on maailma pullollaan, mutta eri asia on sitten miten niihin osaa suhtautua.Turha murehtia kaikkea ja kaikkia...sen kun oppii/oppisi niin pääsee paljon helpommalla.
Hersyvä
Tuo sana tuo mieleen naurun ja sen miten harmillisen vähän tulee naurettua nykyään. Joskus saatan saada sellaisen hepulin jostain , ettei naurusta loppua tule loppua. Silloin voisin todeta, että nauru on todellakin hersyvää 😂. Nauraa niin kauan kuin vatsalihakset sen kestävät.....
Hiljaisuus kunniaan! Eikö hiljaisista ihmisistä sanotakin, että puhuvat vähän, mutta silloin suusta tulee helmiä! Minua säälittävät ne ihmiset, joilla on pakonomainen tarve aina sanoa jotain, yleensä se on sitten jotain "hölynpölyä". On kultainen taito osata olla hiljaa.
VastaaPoistaTaisi jo tulla selväksi, että itse olen hiljainen 🤣.
Kappas vain. Kommenttini hävisi taivaan tuuliin....
PoistaKirjastot olivat ennen hiljaisia paikkoja; ei ole enää. Siksi suosin omatoimiaikoja kun usein on vähemmän väkeä liikkeellä.
Mitäs me hiljaiset :-)).
Onnittelut seuraavasta bingorivistä!
VastaaPoistaVuodesta 2008 lähtien olen arvostanut kotini hiljaisuutta. Lähes ainoat äänet tulevat telkkarista. Se harmittaa joskus, että kun olen niin paljon yksin kotona, niin saatan saada porukassa puheripulin, jota on vaikea hillitä. 😆
Leppoisaa sunnuntaita!
Puheripuli silloin tällöin sallittakoon !!:-). Ja sitä vartenhan ystävät on, että kuuntelevat kun puhututtaa.
PoistaMukavaa maanantaita !
Upeasti avattu huhtikuisia adjektiivejä itsepohdiskelun kautta!
VastaaPoistaArvostan! Hiljaisuus, erilaisten ympäristöjen äänet, niiden kuuleminen ja niiden erottaminen toinen toisistaan voi olla vaativaa.... luonnonääninen erottelu on yksi lempipuuhani pakuillessa.... Itse huomaan vuosi vuodelta muuttuvani hiljaisemmaksi - kuuntelevammaksi. Aikansa kutakin...
Huldan huolettomuutta huolisin omaan elooni jo mieluusti... eläköitymiseen tuntuu olevan ikuisuus ja vuoden kuluu niin hitaasti... Lasten nauru on usein ihanan hersyvää... Itse altistuu harvemmin niin aitoon nauruun... pidätteleekö sitä, vai eikö ole ilonaiheita elämässä enää niin paljon?! Hmmm... pohdiskelevaksi meni "Bingon tarkastajanakin homma" - hih! Kiitos!!
Äitini tapasi usein todeta että on kummallista mihin ihmisellä katoaa se lapsuuden ilo ja huolettomuus; niinpä.Elämän vaikeudet ja haasteet sen sitten kai tekee; eri tahtiin eri ihmisillä.
VastaaPoistaViimeiset vuodet ennen eläkeikää maistuu suurimmalle osalle puulta sen olen huomannut.Eikä enää ole niin kovaa intoa oppia uutta. Moni saattaisi jatkaa pidempäänkin jos saisi "vain" tehdä sitä mitä osaa.
Jos luit pitkän selostukseni työurastani niin siinäkin tuli ilmi miten eläkeikä suorastaan pelasti minut uusilta työhaasteilta :-)). Tsemppiä Sinulle työrintamalle ja kiitos myös tarkastajalle !!