03.12.2024
Uskon, että aika moni meistä on joutunut joskus elämänsä vaiheessa ostamaan/myymään ylihintaisia keksirasioita tai toffeelaatikoita. Ainakin meillä sairaalan kahvihuoneessa oli tämän tästä jokin leirikoulumyyjäisprojekti meneillään.
Nyt olin tyytyväinen kun sain ostaa vähän erilaisia tuotteita eli hyvänmakuista erilaista näkkäriä ja piparitkin olivat jo vähän houkuttelevimmissa laatikoissa kuin aiemmin. Kehitystä 😁.
Olenhan itsekin pikkutyttönä joutunut myymään vappukukka-rintamerkkejä ja partiolaisten arpoja ja ties mitä ja ihan ovelta ovelle mentiin. Onneksi sitä ei enää tarvitse kenenkään tehdä; eihän kukaan edes oveaan avaisi ?
Ja en yhtään tiedä enkä muista miten se yksi ja ainoa luokkaretki keskikoulussa rahoitettiin. Linnanmäelle kuitenkin mentiin komeasti tilauslinja-autolla ja kaikki pääsivät mukaan. Oli sen verran erityinen juttu, että vieläkin muistaa 😊.
Ainakin partiolaisten joulukalentereita kaupustelin ovelta ovelle. Etuna oli se, että vieressä oli useita opiskelija-asuntolataloja, joissa oli helppo käydä. Olin yläasteen musiikkiluokalla, joten luokkaretket yhdistyivät esiintymismatkoihin ja kyytinä oli luokkakaverin isän omistamat bussit. Täällä alkoi juuri satamaan lunta.
VastaaPoistaPartiolaiset tosiaan myivät kaikenlaista ja olikohan se päämäärä sitten ne kesäleirit ?
PoistaMinä olin vuosia partiossa ja muutamia leirejäkin tuli koettua. Ja ohjaaja toimin myös jonkin aikaa.
Lunta on täällä nyt justiinsa sopivasti eli maasto on valkoinen :-).
Itse en muista joutuneeni myymään kouluaikoina mitään - olisiko johtunut siitä, että vaikka omat isovanhempani joiden luota koulua kävin, eivät olleet maanviljelijöitä, kylä muutoin koostui isoista, varakkaista maatiloista eli isännät kustansivat meidän pienen koulun vähäiset retket 🤔
VastaaPoistaPojankaan kouluaikaan ei keksejä eikä karkkeja myyty, mutta silloin järjestettiin "pulliksia": eli (lähinnä) äidit leipoivat pullia, kakkuja yms. joita lapset sitten myivät toinen toisilleen koulussa.
Tässä kohtaa kysyn taas: KUKA MUU MUKA? 😂
Olen aikanaan ollut ahkerakin leipoja, ainoastaan pullat ei olleet oikein se minun juttu (hyvin kyllä kelpasi nekin, mistä unohtui hiiva..)
Oli taas tulossa pullikset ja päätin leipoa takuuvarmoja muffinseja. Vaan kuinkas kävi: ne paloi! Siihen aikaan kaupat meni kiinni kahdeksalta ja taisi aueta vasta aamuyhdeksältä tai jotain. Mitä tehdä? Aa - kaupungissa on yksi huoltoasema, josta saa muutakin kuin polttoainetta ja kahvia, mennään sinne.
Ainoa mitä ostettavaa sieltä löytyi, oli paketti... sitruunamuffinsseja 😂 Kelpasihan ne, kun ei muuta ollut. Poika kouluun ja itse töihin.
Kun tulin kotiin, näin tyytyväisen Pojan ja mitä näinkään keittiön pöydällä 🫣Ne samat muffinssit, jotka aamulla käytiin ostamassa. Hän oli ostanut ne itse itseltään, jotta luokan leirikassaan saatiin rahaa.
Tuohon tapaukseen loppui minun leipomiset pulliksille 😂
Partiossakin Poika oli, just sen aikaa, että ehti vannoa partiovalan, mutta kun ei siihen aikaan suostunut nukkumaan teltassa, partioura loppui siihen. Adventtikalentereita ei koskaan ehtinyt myymään.
Töissä sen sijaan oli myynnissä milloin keksejä, karkkeja, kalentereita, sukkia... Vieläkin on laatikossa sukkia, joita en ole koskaan avattu paketista, ja olen sentään ollut pois töistä kohta 12,5 vuotta
Hihii....pullis-jutulle :-))). Olen monesti ajatellut minkälaista stressiä nuo leipomiset aiheuttavat niille äideille/isille jotka eivät kertakaikkiaan sitä hommaa muuten harrasta ; no siis huoltoasemalle :-))). Ja minä muistelen, että ainakin meillä oli jalkapallojoukkueiden kanssa sellainen vaihtoehto, että sai antaa rahaa jos ei talkoisiin kyennyt. Vähän tylyä ja tylsää , mutta lopputulos sama eli rahaa saadaan kerättyä.
VastaaPoistaJa kuinka ollakaan minullakin on vielä työpaikalta ostettuja mustia bambusukkia pakettissa :-). Hyvä kun muistutit ; ne voin nyt laittaa jo kierrätykseen....