4.9.2018

Tutustuin bussimatkalla lentokentältä kotiin yli seitsemänkymppiseen rouvaan , joka oli matkustanut vuosien saatossa Turkkiin 92 kertaa !!! Lopulta hän  oli ostanut neljä vuotta sitten oman asunnon ja reissasi nyt Suomen ja Turkin väliä ahkerasti. Häntä ei painanut matkan teko millään lailla vaikka Jyväskylästä asti matkaa tekii.
Asuntojen hintoja tuli vähän katseltua ikkunoiden takaa; paljon on myynnissä kaiken kokoista ja kaiken hintaista.Tässä nyt yksi esimerkki asuntoilmoituksesta alueelta jossa aiemmin vietin kolme kuukautta.

Yksi asuntoon liittyvä pelottava juttu oli hotellissa jossa kuudennnen kerroksen ikkunan voi avata selkosen selälleen ja kun sohva on sen alla niin kauhistuttava ajatus miten pieni lapsi voisi pudota ikkunasta missä ei minkäänmoista lukitusta tai suojausta. HUH !

Ja hotellin siivouksesta sen verran ettei se ihan huipputehokasta ollut. Ei taitaisi turkkilainen pärjätä suomalaisessa siivousfirmassa missä tahti ja työn laatu on vähän toista luokkaa.Mutta iloisia ja ystävällisiä rouvia ja panostivat varsinkin  kylpypyyhkeiden taitteluun ; milloin odotti sängyllä joutsen milloin sydän ruusulla.

Ja kaikki tämä tietysti palvelurahan toivossa ja sen toki ymmärtää vaikkakin  pikkuisen koomista ja läpinäkyvää käytöstä.
Hinnat oli huippuedullisia ja leipä maksaa 17 senttiä eli 1 liiran ja kurssi vaihteli päivittäin. Raha kannattaa vaihtaa paikan päällä joskin suurin osa basaarihinnoista ilmoitettiin euroina. Päässälaskutaito oli koko ajan tarpeen.

Turvallisen tuntuista oli liikkua kaikkialla ainakin valoisaan aikaan ja kuuleman mukaan pikku rikkeistäkin rankaistaan sen verran tiukalla kädellä, että varkauksiakaan ei tarvitse pelätä.