torstai 1. maaliskuuta 2018

1.3.2018

Postin toiminta on puhuttaa meitä kaikkia. Miten posti  tulee, minne tulee ja varsinkin milloin tulee.
Tärkeää postia katoaa ja viive ykkösluokan postissakin voi olla päiviä tai jopa viikkoja. Se, että toimintaa tehostetaan oon ilman muuta järkevää, mutta rajansa kaikella.Antaisin postinjakajan mieluummin keksittyä omaan hommaansa ja oheistoiminnot jättäisin niiden osaajille.

Nyt kun pakkanen paukkuu nurkissa ja on  pakko elää sisäelämää  niin otin esiin laatikon johon olen pakannut  vanhoja kirjeitä ja kortteja. Ennen muinoin lähetettiin paljon kortteja enkä ole kuin murto-osan saaduista korteista säilyttänyt. Mutta ihania kirjeitä löytyi paljon. Sellaisia joita pikkutytöt kirjoittivat keskenään ja armeijassa olleelta poikaystävältä on tullut kortti tai kirje lähes joka päivä 😍.Ja kun sisko asui Saudi-Arabiassa hän kirjoitti minulle Kuopioon , samoin Äidiltä on siihen aikaan useita kirjeitä.Olihan minulla myös kirjeenvaihtotoveri sen ajan hengen mukaan Englannista.

Hassua sekin, että osoite on ollut aikoinaan  aika pelkistetty : pienessä kylässä postinkantaja / postineiti tunsi kaikki ; siis perheen lapsetkin .

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti