31.10.2018

Kävelylenkkini kulkee usein uuden asuinalueen poikki. Rivitaloasuntoja valmistuu kuin sieniä sateella ripirinnan. Jo nyt vaikka vasta osa on asuttuja niin alkaa selkeästi näkyä parkkipaikkojen vajaus, autoja parkkeerataan sinne tänne katujen varsille.
Jaksaa kummastuttaa että eikö suunnittelussa tiedosteta auto-ongelmaa. Luulempa, että kyseisellä alueella on liki jokaisessa perheessä kaksi autoa ja on pakkokin olla kun julkisilla ei sieltä mihinkään pääse. Vieraspaikoista nyt puhumattakaan.Entäpä kun koko alue on rakennettu ja parkkipaikkatarve sen kun kasvaa ?
Prikulleen sama ilmiö on sairaalan paikoituksessa. Kun menen iltapäivän puolella töihin on pihassa sellainen autoilijoiden kuhina kun epätoivoiset sairaalaan tulijat etsivät parkkipaikkaa. Usein on peltien kolina lähellä, kun runtataan autoa ties mihin lokoseen.Itse vien autoni "kaukopaikalle" ja se olisi muuten ihan ok, mutta illalla pimeässä paluu on epämielyttävää ; välillä jopa pelottaavaa.
Kannatan ilman muuta julkista liikennettä, mutta sen käyttö pitäisi olla helpompaa tai edes mahdollista.

29.10.2018

Meillä katsotaan paljon elokuvia. Talvisaikaan varsinkin.Mieluummin hyvä leffa kuin telkkarin väkinäistä viihdettä ?
No mikä on sitten hyvä elokuva.Olen pystynyt laajentamaan valikoimaa melko lailla.Aiemmin pysyttelin tasaisen varmasti draama-romantiikka linjalla ja tositapahtumiin perustuva vei aina voiton. Nyt pystyn jo katsomaan paljon laajemmin elokuvatarjontaa....jopa jonkinsortin kauhua, sotaa ja erilaisia tehostesotkujakin....liika väkivalta tosin saa karvat pystyyn tai jos ollaan niin mielikuvitusmaailmassa ettei perässä pääse.Kari tietää paljon näyttelijöistä ja pikkuhiljaa alan jo oppia ulkonäöltä tunnetumpia.Mielenkiintoista on miten näyttelijät muuntuu niin moneksi ja toisaalta miten nykkytekniikalla saadaan aikaan ihan vaikka mitä.Elokuvakriitikkoja ollaan tottakai ja pisteytetään elokuva katselun jälkeen.
Joku elokuva saattaa jäädä mieleen pitkäksi aikaa ja tuleepa mieleen lapsena katsomani elokuva Glenn Milleristä. Se teki niin syvän vaikutuksen lapsen mieleen, että ohjasi minua soittoharrastuksen pariin ja rakkaus puhallinsoittimiin iski kerrasta.

28.10.2018

Hitaasti, mutta näköjään varmasti alkaa Halloween-juhlateema tarttua minuunkin.Oikeastaan siksi, että on mukavaa kun juuri nyt kaikkein pimeimpään aikaan voi tuoda valoa ja piristystä kotiin.Ja varsinkin se oranssi väri !

Ja nyt kun "tuttu ja turvallinen" talviaika alkoi tänään saapi nähdä miten kellojen siirtämisen kanssa tulevaisuudessa käy. Minulle ihan sama mikä aika jää pysyväksi kunhan tästä kellorumbasta päästään. Nämä alkutalven kuukaudet ovat pimeitä joka tapauksessa siirtää sitä kelloa mihinpäin tahansa.

25.10.2018

Rakastuminen, ihastuminen ja kaikenainen ihmisten välinen kemia kiinnostaa. Siksi katselen monenlaisia "ihmissuhdesarjoja".....maajusseja, ensitreffejä, poikamiestyttöjä, sinkkuillallisia ja sen sellaisia.Kari aina pakenee silloin paikalta ja jo muinoin Isäni ihmetteli moisia paritusohjelmia.
Eikä koskaan oikein mistään mitään tule....ei edes napakympissä 💕ja juuri se laittaa miettimään miksi ihmissuhteet ovat niin kovin monimutkaisia tällä hetkellä.Onko vaatimustaso liian kova ?
Vai onko ihmisillä tunne, että nurkan takana voi olla jotain niin paljon parempaa, ettei tämä tyyppi vielä minulle kelpaa vai onko rakastuminen tullut muuten vain  haasteellisemmaksi ja oman ajan tarve korostunut ?
Väkisin ei siis ihastumista tapahdu eikä edes asiantuntijoiden valitsemat parit löydä välttämättä yhteistä säveltä.Täytynee jatkaa hömpän katselua ja toivoa, että edes välillä saataisiin romantiikkaa koko rahan edestä 😉.

23.10.2018

Joskus jää jokin juttu korvamadoksi kiusaamaan.Se voi olla joku mainos telkkarista tai sitten tyhmääkin tyhmempi biisi....."pakkanen; siitä suomalaiset tykkää"voi soida päässä kiusaksi asti 😈.
Nyt on jäänyt vaivaamaan sanonta "niinku" jota viljellään puhekielessä paikassa kuin toisessa. Ja kun huomio kiinnittyy johonkin tiettyyn juttuun niin siitä pitää päästä eroon muuten kaikki huomio vain ja ainoastaan siihen sanaan.Mutta ei se mitään noilla väli- ja täytesanoilla on tapana vaihtua aikaajoin eli niinkun sitä odotellessa.

Kuvassa Arttu- sängynvaltaaja joka nukkuu mieluiten sängyssämme poikittain ja vieden suurimman osan tilasta 😊

21.10.2018

Nyt koululaisten ja päiväkotilasten ruokailu puhuttaa ja saa yritykset ja yksityisetkin aktiiviseksi.
Toki on tärkeä asia , että lapset ja nuoret saa energiaa mutta pakostakin tulee mieleen, että eikö ihan yksinkertainen ratkaisu olisi eväslinja kouluun  ja kunnon ruoka kotona ? Kaipa sellaisella systeemillä voisi tarvittavan ajan pärjätä ? Joskin  mieleen tulee vähäosasiset perheet joiden ruokatalous pohjaa varmasti pitkälle lasten kouluruokailuun.No jos nyt lapsille viedään kouluun pizzaa tai kutsutaan ravintolaan syömään niin kaipa se monen koulumuonan voittaa !


Tuli mieleen myös omat kansakouluvuodet ja kun enesimmäisellä luokalla ei ollut järjestettyä kouluruokaa niin repussa kouluun kulki voileivät ja maitopullo. Lämmennyt maito ei todellakaan maistunut hyvälle 😡ja vieressä istuvan voileivät näyttivät useimmiten paremmilta kuin omat.
Seuraavina vuosina sitten alettiin saada jo koulussakin lämmintä ruokaa ja kylmä maito metallikupissa viiltää vieläkin muistona  hampaissa. Oma onni on ollut, että kaikki ruoka on aina maistunut ollaan sitten koulussa, leirillä tai missä tahansa eikä kouluruokatraumoja ole jäänyt kummittelemaan.

Nyt vain toivotaan, että asiat ratkeavat pian ja päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen !

20.10.2018

Yksi mukava ja koskettavakin tarina liittyy tähän villasukkaan.

Entisaikaan kun kaikki huushollissa tekivät sen minkä pystyivät ja niin Elon vanha mammakin kutoi viimeisillä voimillaan vielä villasukkia.Tämä kyseinen sukka jäi kuitenkin vähän keskeneräiseksi kun hän tarinan mukaan ymmärsi ettei enää saisi sukkaa valmiiksi.Sairas ja vanha kun jo oli. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää sukkaa puolitiehen vaan kavensi sen ennenaikaisesti kuten kuvasta näkyy. Kyseinen sukka on minulla säilynyt merkkinä sisukkuudesta ja siitä että työt tulee aina viedä loppuun asti.