10.05.2026
Äitienpäivä en mennyt sekään nyt ihan suunnitellusti eli en uskalla vielä käydä Äitini luona kun en ole muutenkaan nenääni ulkona vielä näyttänyt.
Siksi tuli tarve etsiä jotain kivoja kuvia Äidistä 💖. Ensimmäisessä kuvassa hän oli visiitillä Tampereella sinkkukodissani joskus 80-luvulla.
hÄiti oli Kanneljärveltä kotoisin ja sinne tehtiiin 2000-luvun alussa kesäretki niin että Äidin elossa olevat sisarukset ja minä Siskoni kanssa päästiin reissuun ja saimme nähdä myös heidän alkuperäinen kotitalonsa.
Mökiltä kuvia olisi vaikka kuinka mutta valitsin sellaisen jossa Äiti ja Isä istuvat kuhertelemassa penkillä;harvinaista kun mökillä tavattiin aina puuhastella jotain. No Isällä sentään haalarit päällä jo valmiina 😊.
ja Äitikin alkoi hetimmiten leipoa mustikkapiirakkaa ulkokeittiössä 😋.
Matkakuvista valitsen sen joka tehtiin Siskon ja Äidin kanssa Espanjaan. Meidän viimeinen yhteinen ulkomaan matka .
Kuvat valikoituivat ihan sattuman varaisesti mutta kuvien kautta tuli niin mukavia muistoja.
ONNEA ÄITI 💖🌹🍰.
Äitisi on kaunis ja niin nuorekas joka kuvassa! Harmi, ettet pääse tapaamaan, mutta sydämessä hän on silti. ❤️ Aurinkoista äitienpäivää!
VastaaPoistaÄiti oli aina ollut "muodissa mukana" ja on tosiaan säilynyt nuorekkaana näihin vuosiin asti. Täyttää sentään kesällä jo 90 vuotta.Tuo viimeinen kuva on muutaman vuoden takaa eli siitä kun muutti hoitokotiin.
PoistaSoitin Äidille aamulla ja hän oli ihan iloinen itsensä ja sanoi että tulet sitten taas :-))). Hyvä mieli tuli itselle siitäkin lausahduksesta.
Kiitos samoin !
Ihania kuvia Äidistäsi muisteluineen! <3
VastaaPoistaTästä tuli kysymys mieleen: katsotteko äitisi kanssa paljon vanhoja valokuvia?
Hyvää Äitienpäivää! <3
Kiitos samoin sinulle !
PoistaAikaisemmin katseltiin valokuvia yhdessä, mutta nykyään niiden katsominen selkeästi ahdistaa/stressaa/väsyttää kun hän ei enää tunnista niistä ketään. Aiemmin Äiti aina etsi oman kuvansa , mutta sekin on jo jäänyt.
Äidin huoneen seinällä on iso julisteen kokoiseksi suurennettu valokuva sisaruksista ja sitä kuvaa kerrataan monesti että kuka on kuka ja Äitini aina toteaa , että hän on se joka seisoo siinä vatsa pystyssä :-)).
Oih! <3 Toki tilanteen mukaan. Vähän eri tilanne kuin aikanaan anopin kanssa, jolla lääkkeet aiheuttivat lähimuistin häviämisen, ja hän ei muistanut, että häntä käytiin katsomassa JOKA PÄIVÄ, mieheni kävi töitten päätteeksi arkisin, ja toiset veljet vuorotellen viikonloppuisin. Hoitohenkilökunta siitä ilmoitti, että toinen masentuu, kun "kukaan ei kaipaa, eikä käy katsomassa", vaikka 15 minuuttia sitten joku juuri lähti. Keksin sitten, että laitetaan sängyn viereen pöydälle "vierailijakirja", johon kävijät vähintään kuittasivat käyneensä, osa kirjoitti enemmän, mistä olivat puhuneet/ mitä olivat tehneet, jokunen piirteli siihen jotain ym. Sai hoitajat antaa kirjan hänelle käteen, että lukaiseppas siitä, miten paljon sinua muistetaan. Silloin se häntä lohdutti. Mutta toki hän muisti henkilöt, ketkä olivat kuitanneet käyneensä. Viikonlopun "valokuvapäivä" oli oikein juhlapäivä, kun muisteli albumista riippuen erilaisia asioita menneiltä vuosilta.
PoistaKun pääsi taas kotiin (jalan amputaatio-operaation jälkeen siis), alkoi lähimuistikin taas pelaamaan. Lääkitys kun vaihtui. <3 Pysyvä muistinmenetys taatusti ahdistaa vielä enemmän. Läheisiäkin. <3
Valokuvien kautta tosiaan pääsee hyvin muistoihin kiinni.
VastaaPoistaVanhoja valokuvia kun olen järjestellyt ja katsellut niin niissä on todella paljon muistoja ja tuntuu että hyvässä kuvassa on todellakin enemmän kuin tuhat sanaa .
VastaaPoistaKunnioitettava ikä äidilläsi, kauniita ja tärkeitä kuvia.
VastaaPoistaHyvää Äitienpäivää!