26.01.2026
Elämä on nykyään aika pitkälti rutinoitunutta mutta ehkä juuri siksi aika helppoa ja mukavaakin. Päivän ohjelma sujuu karkeasti jaoteltuna kutakuinkin näin:
Aamulla herään puoliseitsemältä/seitsemältä ja Arttu on mielissään kun pääsee kanssani kahvin keittoon. Se saa aamupalasta aina jotain herkkua 😽. Kahvia juodessa silmäilen päivän uutiset päällisin puolin ja kirjoitan tätä blogia ja vastailen kommenteihin ja käyn vieraisilla muiden blogeissa.
Uimahalliaamuina on kiireempi lähteä liikkeelle kun olen löytänyt sopivat ajat ennenkuin koululaiset ja muut ryhmäläiset tulevat paikalle ja töihin menijät ovat kiirehtineet jo töihinsä. Kävelyaamuinakin tykkään lähteä liikkeelle heti aamusta. Kävely piristää aina.Vielä kun maltan ne pakolliset venyttelyt kävelyn jälkeen niin voin olla itseeni tyytyväinen. Päivän liikuntaosuus on siinä !
Sitä seuraa varsinaiset "puuhatunnit". Kotona on /olisi aina jotain tehtävää ja jos ei muuta niin aina voi alkaa valmistella ruokaa tai leipoa tai joskus istahdan myös läppärin ääreen uudelleen ...lounaaseen asti.
Lounaan jälkeen lötkötellään hetki ja katsotaan vaikkapa vanhaa kotimaista elokuvaa puolitorkuksissa. Päiväkahvin jälkeen tartun huiluläksyihin ja muutenkin huiluttelen menemään.
Sen jälkeen valmistelen päivällissalaatit/iltapalat ja sitten alkaakin telkkarin katselu ja puikkojen kilistely useimmiten siihen saakka , että on soveliasta mennä pötköttämään. Usein pelataan ensin jotain pelejä...mitä milloinkin 😉 ja sitten kirja käteen kunnes viimeistään kymmeneltä/ puoli yhdeltätoista on annettava unen tulla; että jaksaa taas hyvillä mielin ja virkeänä seuraavan päivän.
Mutta rutiineja voi ja pitää toki välillä rikkoa ja sekin on mukavaa.Ja sehän onkin taas ihan eri juttu se 😉.
Jos mietin mitä hyötyä koen rutiininomaisesta arjesta olevan niin....
-Nukun paremmin kun unirytmi on säännöllinen.
-Vatsa toimii ja voi hyvin kun syön säännöllisesti (ja melko terveellisestikin)
-Tulee liikuttua kun se on rutiinia eikä tarvitse miettiä lähdenkö vai en. En ole notkea enkä ketterä ehkä kovin hyväkuntoinenkaan, mutta en kuitenkaan vielä ihan rapakunnossakaan.
-Jos en harjoittele soittamista päivittäin niin se painaa mieltä jokatapauksessa eli vähemmällä pääsen kun soitan vaikka sitten vähemmän aikaa.
-Tällä rutiinilla ja rytmityksellä kumpikin meistä kahdesta aina tietää mitä milloinkin tapahtuu ; myös Arttu 😻. Eikä tule turhaa stressiä.
Mutta se mikä sopii minulle; olisi varmasti kauhistus jollekin toiselle !
Kylläpä osuit aiheeseen... meillä tuntuu olevan juuri nyt vaihe rikkoa tai positiivisemmin sanottuna etsiä uusia rutiineita, kun Ukkokulta jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa. Tammikuu jo lopuillaan ja ihan ensiaskeleilla ollaan... minulla vaikeinta, mutta yritän... halu olisi pistää omatkin rutiinit ihan uusiksi, mutta kun ei pysty... murr.... Teillä kuulostaa ihanan soljuvalta ja itselle mieluisalle (=mikä onkin kaikkein tärkein juttu!!)
VastaaPoistaSehän se onkin , että jos/kun on ollut ne hyvät ja toimivat rutiinit niin niistä ei haluasi luopua. Eläköityminen on niin iso muutos ettei se mene kovinkaan usein ilman nikottelua.
PoistaSe miten aika ja päivät jakaantuu silloin niin eri lailla.
Minä jäin meistä ensin vapaalle ja odotin kovasti sitä päivää kun Karikin pääsi eläkkeelle. Enemmän kuin hän itse :-).
Kyllä ne uudet hyvät rutiinit löytyy teilläkin ; sisulla ja sitkeydellä ! Tsemppiä !
No, katohan! =) Tuossa juuri tyttären kanssa joku aika sitten näitä rutiineja mietittiin. Heillä autistinkirjolla oleva esikoinen, jolle rutiineista poikkeaminen on "puhdasta kauhua", joten aikas tarkkaanhan sitten muukin perhe pitää rutiineista kiinni. Ja jos tulee poikkeavuuksia, ennakointi ja asiasta tiedottaminen, on huipputärkeää. Impulsiivista toimintaa siis ei käytännössä voi toteuttaa, jollei halua "meltdownia" (miksiköhän tuotakin voisi suomeksi kutsua? Ahdistus/paniikkikohtaus, kun ei se oikein ole sitäkään).
VastaaPoistaMutta on sitä melkoiset rutiinit olleet aina omassa perheessäkin siitä lähtien, kun lapsia alkoi perheeseen tulemaan. Jotenkin kyllä itsekin pidän ennakoitavuudesta, ja kaikki muutokset (myös ne tiedetyt) aiheuttavat tietynlaista ahdistusta ja pelkoa (isoa jännitystä), varsinkin, jos on jotain kodin ulkopuolista tapahtumassa.
Meillä on "kiinteät" ruoka-ajat, ihan sairauksiin ja lääkityksiinkin liittyen, sitten koiran ulkoilutusajat se kolme kertaa päivässä. Viikonloppuisin ja loma-ajalla vain lenkkien pituus voi vaihdella (siis "vapaalla" yleensä pidemmät). Lastenlastenkin ollen, on hyvä, että rutiinit ovat kaikille tutut. Iltarutiinit muutettiin unta auttavaksi aikanaan elämäntapamuutoksen yhteydessä, jotta seuraavan päivän rutiinit eivät rikkoudu. =) Herätään aamuisin virkeinä.
Herätys (klo 6-7 ilman herätyskelloa), aamutoimet (+kahvi), lenkki, arkena työ, vapaalla kodinhoitoa/ piha/ käsityötä/ bujoa/ blogeja, lounas, arkena työ, vapaalla sama kuin edellä, välipala, lenkki, kodinhoito/ piha/ käsityötä/ bujoa/ blogeja, päivällinen, kodinhoito/ piha/ käsityötä/ bujoa/ blogeja, lenkki, iltapala, iltatoimet, kirjan lukemista, nukkumaan.
Toki pystyn yksinyrittäjänä välillä vaihtamaan tiettyjä järjestyksiä, että jos esimerkiksi päiväseltään käyn vanhusten kanssa lääkäreillä/ apteekissa/ kaupassa tms., niin teen illalla töitä, ja sellaista, mutta silti ne tietyt "katkot" (ruoka-ajat ja koiran lenkitykset) huomioiden. Niiden ympärillä päivät pyörivät. Ja ihan hyvä niin. <3
Autistisen lapsen kanssa arki voi olla todella haasteellista ja varmasti sitä pyrkii tekemään kaikkensa , että elämä sujuisi mahdollisimman tasaisesti ja rauhallisestikin.
PoistaVaatii paljon kaikilta läheisiltä !
Minä kun olin lounaskahvilayrittäjä niin aikataulutus oli tiukkaakin tiukempaa ja rutiineista oli toki hyötyä, mutta päivät toi usein tullessa kaikenmoista kaamosta että silloin oppi siihen että mikä tahansa voi muuttua milloin tahansa. Enää ei moista sielu kestäisi :-).
Ai, sulla on ollut lounaskahvila! Meillä oli äidin kanssa aikanaan leipomo-konditoria. <3 Tosin sen PITI olla pitopalveluyritys, mutta senaikaiset starttirahamääräykset olivat sellaiset, että meidän alkupääoma meni sitten niihin pakollisiin juttuihin, mitä kahvilan puolella piti olla. Itse ajateltiin ensin keräävämme vähän varoja sitä varten. Eli olisi vain pitänyt ymmärtää tehdä asioita toisin, mutta kun kukaan ei valmisteluvaiheessa kertonut asioita tarpeeksi selkeästi. Mutta joo, vaihtelevia päiviähän nuo, tiskin takana olemiset, paikkojen siistinä pitämiset, tukussa käymiset... Mutta ihan kivoja muistoja siltäkin ajalta. En kyllä minäkään ENÄÄ jaksaisi!
PoistaMinulla oli siinä lounaskahvilan sivussa pitopalvelu ja se toimi periaatteessa ihan hyvin kun lounaskahvila oli avoinna vain arkisin ja juhlat yleensä ajoittui viikonloppuihin tai iltoihin. Mutta iso pala kakkua se kaikki oli nieltäväksi :-).
PoistaJOs jaksat selailla joskus blogiani niin 27.03.2025 löytyy koko työhistoriani :-)).
Pitipä etsiä "käsiin" tuo bloggaus. Helpompi täällä kuin facessa jotain vanhaa etsiä. Mekin yritettiin äidin kanssa ensin etsiä valmista toimitilaa, muttei sellaista ollut. Rakennettiin sellainen vuokratiloihin, ja tarkoitus oli keskittyä ensin keittiöpuoleen. Silloinen starttirahapäätös oli kuitenkin kiinni siitä, että piti saada asiakastilat, asiakasvessoineen, tiskeineen, kylmätiloineen valmiiksi asti. Ei riittänyt sitten varat enää pitopalveluautoon astiastoineen. Äidillä emäntäkoulun todistus + erinäiset ruoanlaittoon liittyvät koulutukset, perhepäivähoitoon liittyvät ruoanlaitot käytännössä, mielenkiinto ruoanlaittoon ja leipomisiin - ja lukemattomat sukulaisille ja ystäville järjestetyt juhlat - sekä mun merkonomin koulutus kauppaopistosta, ja päätettiin lyödä hynttyyt yhteen.
PoistaKeskityttiin siis enemmän leipomispuoliin: kakut, pullat, sämpylät, leivät, kun ei ollut niitä ruokien siirtoon tarvittavia lämpövuokia ym.
Vuorotellen herättiin töihin niin, että leipomishommat alkoi abauttiarallaa neljältä, kuudelta avattiin ovet, että töihin menijät saivat napata evästä töihin aamulla työmatkallaan - ja viideltä ovet kiinni iltapäivällä, kun töistä kotiinpalaavat lakkasivat piipahtamasta.
Oli meillä siinä jokunen pöytäryhmä, jossa alueen ihmisiä kävi "muuten vain", tai jotain palavereja pitämässä.
Liian vähän tuloja suhteessa menoihin. Jossainkohti minä etsin muuta työtä, että oli yksi palkansaaja vähemmän, ja äiti vielä jatkoi, vaikka rankkaa yksin. Autoin vain toimistohommissa kotona. Kunnes hänkin väsyi. Viereinen pitseria osti liiketoiminnan ja jatkoi tilan vuokraamista oman tilansa lisäksi. Aika aikansa kutakin.
Minäkin hain pitkään ihan vain sellaisia pitopalveluun sopivia tiloja mutta en löytänyt ja siksi sitten ajauduin sinne kokkikouluun :-). Ja oli onni myötä koko ajan tuon yritykseni suhteen.
PoistaOpin myös sen mitä on olla kuolemanväsynyt :-) niin ettei sanaa saa suusta eikä edes pikkurilliä jaksaa nostaa.Päivät oli tosi pitkiä ja raskaita. Mutta muistan myös sen tuntee kun aamu viideltä sytytin valon kahvilaan ja olin onnellinen , että tämä paikka on minun !
Nykyään on niin paljon kaikkea allergiaa ja rajoitetta ruokien ja leivonnaisten suhteen että olisi aika hirveää olla tuon alan ammattilainen. Ja kakut on niin erikoisia virityksiä :-) ei se perustäytekakku enää ketään hetkauta vaikka kuinka hyvää olisi.
Eli juuri niin kuin totesit, että aikansa kutakin. Mutta lämmöllä muistelen itse noita vuosia.Parhaat työvuodet :-)
Ja kiitos kun jaksoit lukea pitkän vanhan postaukseni !
PoistaRutiinit, onhan niitä minullakin ja paljon onkin aamun heräämiset ja illan nukkumaan menot voi vaikka kellosta katsoa.
VastaaPoistaSamoin ruokailut sekä Otto-lenkit.
Se kaikki muu siellä välissä saa olla sellaisessa iloisesna sekamelskana, mutta yleensä nekin on toki samoja asioita päivästä toiseen. Onneksi ruokalajit sentään vaihtelee.
Rytmikästä viikon alkua.
Vähänkös huvitti tuo aikataulutus koiran kanssa sillä luulenpa että meidänkin naapurit tietää tasan tarkkaa milloin lähden aamulenkille ; vaikkei koiraa olekaan :-).
PoistaSinulla jos kellä ruokalajit vaihtuu ja kaikki näyttää aina yhtä herkulliselta :-)).
Topakkaa tiistaita !
Rutiinit helpottavat elämää, mutta myös kahlitsevat ajatusmaailmaa. Töissä huomaan pärjääväni aika sukkelasti, kun saan muutettua työtehtävät rutiineiksi. Jos alan muuttamaan suunnitelmia, niin aikataulu tössää ihan varmasti. Toisaalta tykkään myös olla luova ja tarpeen tullen muokata rutiineita.
VastaaPoistaKotona taidan olla aika lukkiutunut rutiineihin.
Se justiinsa, että pitäisi osata ottaa hyöty irti rutiineista mutta toisaalta pysyä myös luovana siinä sivussa.
VastaaPoistaMinä suoriudun paremmin kaikista "pakollisista" jutuista kun ne on rutiininomaisia eikä energia kulu siihen että milloin teen tai teenkö ollenkaan :-).