26.01.2026

Elämä on nykyään aika pitkälti  rutinoitunutta mutta ehkä juuri siksi aika helppoa ja mukavaakin. Päivän ohjelma sujuu karkeasti jaoteltuna kutakuinkin näin:

Aamulla herään  puoliseitsemältä/seitsemältä ja Arttu on mielissään kun pääsee kanssani kahvin keittoon. Se saa aamupalasta aina jotain herkkua 😽. Kahvia juodessa silmäilen päivän uutiset päällisin puolin ja kirjoitan tätä blogia ja vastailen kommenteihin ja käyn vieraisilla muiden blogeissa. 

Uimahalliaamuina on kiireempi lähteä liikkeelle kun olen löytänyt sopivat ajat ennenkuin koululaiset ja muut ryhmäläiset tulevat paikalle ja töihin menijät ovat kiirehtineet jo töihinsä. Kävelyaamuinakin tykkään lähteä liikkeelle heti aamusta. Kävely piristää aina.Vielä kun maltan ne pakolliset venyttelyt kävelyn jälkeen niin voin olla itseeni tyytyväinen. Päivän  liikuntaosuus on siinä !

Sitä seuraa varsinaiset "puuhatunnit". Kotona on /olisi aina jotain tehtävää ja jos ei muuta niin aina voi alkaa valmistella ruokaa tai leipoa tai joskus istahdan myös läppärin ääreen uudelleen ...lounaaseen asti.

Lounaan jälkeen lötkötellään  hetki ja katsotaan vaikkapa vanhaa kotimaista elokuvaa puolitorkuksissa. Päiväkahvin jälkeen tartun huiluläksyihin ja muutenkin huiluttelen menemään. 

Sen jälkeen valmistelen päivällissalaatit/iltapalat  ja sitten alkaakin telkkarin katselu ja puikkojen kilistely useimmiten siihen saakka , että on soveliasta mennä pötköttämään. Usein pelataan ensin jotain pelejä...mitä milloinkin  😉 ja sitten kirja käteen kunnes viimeistään kymmeneltä/ puoli yhdeltätoista  on annettava unen tulla; että jaksaa taas hyvillä mielin ja virkeänä seuraavan päivän. 

 

Mutta rutiineja voi ja pitää  toki välillä rikkoa ja sekin on mukavaa.Ja sehän  onkin taas ihan eri juttu se 😉.

Jos mietin mitä hyötyä koen rutiininomaisesta arjesta olevan niin....

-Nukun paremmin kun unirytmi on säännöllinen.

-Vatsa toimii ja voi hyvin kun syön säännöllisesti (ja melko terveellisestikin)

-Tulee liikuttua kun se on rutiinia eikä tarvitse miettiä lähdenkö vai en. En ole notkea enkä ketterä ehkä kovin hyväkuntoinenkaan, mutta en kuitenkaan vielä ihan rapakunnossakaan.

-Jos en harjoittele soittamista päivittäin  niin se painaa mieltä jokatapauksessa eli vähemmällä pääsen kun soitan vaikka sitten vähemmän aikaa.

-Tällä rutiinilla ja rytmityksellä kumpikin meistä kahdesta aina tietää mitä milloinkin tapahtuu  ; myös Arttu 😻. Eikä tule turhaa stressiä.

Mutta se mikä sopii minulle; olisi varmasti kauhistus jollekin toiselle  !