28.01.2026
Olin eilen pulassa autoni kanssa kirjastoreissulla. Hämeenlinnan pääkirjasto on korkeahkon mäen puolessa välissä ja kirjastoon mennessäni jätin autoni mäkeen kadun varteen . Kun jo tulin kirjastosta pois näin miten autoni taakse parkkeerasi auto ja siitä lähti kaksi nuorta naista. Kun ehdin autoni kohdalle näin että takanaoleva auto oli ajettu TOSI lähelle omaani ja se oli vieläpä uutuuttaan kiiiltelevä bemari 😊. No en minä mäkilähtöä kaihda ajattelin vaikka ehkä vähän jänskättikin. Mutta sitten tapahtui pahin mahdollinen eli autoni jäi lipsumaan jäiseen kohtaan enkä päässyt yhtään eteenpäin ; taaksepäin kun ei ollut menemistä !
Katselin näkyisikö jossain vaikka hiekkalaatikko josta saisin heikkaa pyörien alle ; ei tietenkään. Lähdin takaisin kirjastoon katsomaan jos tunnistaisin kyseiset nuoret naiset ja voisin pyytää heitä hiukan siirtämään omaa autoaan....tilaa olisi ollut heidän takanaan vaikka kuinka. En kuitenkaan nähnyt heitä siellä; menivät ilmeisesti jonnekin ihan muualle.
Palasin takaisin ja kadulla seisoskeli vanhempi mieshenkilö ja häneltä pyysin sitten apua. Hän totesi, että onpas hankala paikka , mutta yritetään. Hän työntää kyllä 😍. Kyseinen katu on myös aika vilkasliikenteinen eli piti kaasuttaa juuri siihen sopivaan väliin. Mutta kiitos vanhan herran matka jatkui ja huomasin sitten , että ajokeli olikin paikkapaikoin tosi liukas. Mutta verenpaine nousi varmasti hetkellisesti pilviin 😀.
No huhhuh, hyvä kun Suomessa vielä autetaan lähimmäisiä.
VastaaPoistaNiinpä. Valitsin aika tarkkaan keneltä apua kysyn :-). Vanhempi herrasmies aamukävelyltä vaikutti lupaavalta ja osuin onneksi oikeaan !
PoistaNostatit muutamia muistoja menneiltä vuosilta...
VastaaPoistaPakko palata inssiajoon... se oli tammikuun 20.päivä vuosikymmeniä sitten - peilikirkkaat tiet... ja inssi keksi ajattaa Llinnankatua pisin (Savonlinnassa) ja siitä nousemaan taidelukion rinnettä ylös... tuttu tie, kun kävin kyseistä lukiota, mutta kesken rinteen antoi ohjeen; " Aja sivuun ja otetaan mäkilähtö". Muistan yhäkin, vaikka inssi oli 18-keäisen Repolaisen silmissä arvokkaan näköinen herra puvuntakissaan, niin katse pysähtyi herraan ja suusta pääsi ei niin arvokkaaseen tapaan:" Tuosta et itekkään pääsis lähtemään!" Herran harmaansiniset silmät kääntyivät hitaasti vastaamaan katseeseeni ja hän lausui tyynen rauhallisesti: "Oikea vastaus!" Sain kortin...
Muutamia muitakin muistoja on, mm. nelikaistaisella tiellä peräkärryn kanssa väärään suuntaan (anopin kanssa oltiin hakemassa työruuhkassa perjantaina kattoikkunoitamme)
- aina on herrasmiehiä löytynyt... kun on vaaleaverikkö pompannut auton viereen kädet pystyssä... eräällä parkkipaikalla ei ollut ketään, niin tuli soitettua vävy apuun... just vaihdettu auto ja valui aina vaan kohden kaidetta eteenpäin.... no joo... avuttomuudestani auton kanssa saisi varmaan ellei ihan romaania, niin novellin ainakin... eilen just juteltiin katsastuskeikoista ja työkamu nauroi, että ehkä juuri Repolaisen vuoksi nykyään annetaan vain avaimet ja juodaan kaffeet sillä välin kun katsastusmies tekee hommansa... ei kastu niiltä housutkaan enää kun on tämä uusi järjestely, no joo... päivän kevennyksyä ja oman mielen tyhjennyksiä tässä innostuin purkautumaan... josko maltillisemmin menisi tämä keskiviikko! Malttia ja Valttia sinnekkin rutiineihin ja rutiineiden rikkomisiin.
Vastaavasti herätit minun inssiajomuistoni henkiin. Jouduin ajamaan inssin minulle vieraassa kaupungissa eli Turussa ja siellähän on tunnetusti paljon yksisuuntaisia katuja. Mieleeni jäi sellainen yksityiskohta kun pysähdyttiin liikennevaloihin ja jalkani alkoi täristä ja siitä sanoin vieressä istuneelle hymyttömälle katsastusmiehelle niin hän ei reakoinut siihen mitenkään :-). Ajon lopuksi totesi vain että läpi meni mutta peruutusta kannattaa vielä opetella lisää...sitä opettelen edelleen :-))).
PoistaOlen minäkin autoillessa blondiksi aikoinaan heittäytynyt ja töissä joskus naureskelivat kun punasin huulia katsastukseen mennessäni.... mutta nyt ne keinot on käytetty . Onneksi on vielä noita vanhempia herrasmiehiä olemassa :-).
Vai meidän kulmilla, hih... kuis täällä?
PoistaKommenttimme vievät nyt muistoihin... Turku tuli tosiaan tutuksi "meillekin" yksisuuntaisena... oli kesä -83... eka yhteinen kesälomareisumme, eikä aavistustakaan, että 8-vuoden kuluttua muuttaisimme tänne.... heh heh... Eerikinkatua (torin alareunaa) pääsi silloin ajamaan tavis autotkin, tultiin linnan suunnalta ja aikeet ylöspäin Yliopistonkadulle. Fiksu tuleva mieheni laittoi ajoissa vilkun ja ihmetteli turkulaisia, kun vilkuttivat sekä autonvilkulla, että kädellä... bussi valoillakin vilkutteli... ei ymmärretty, kun oltiin muualta, heh heh... ymmärrys tuli vasta kun kahta kaistaa tuli autoja vastaan ja kolmannella seisoi taksit....
On se hyvä, että torinvierus kadut on nykyään rauhoitettu.... meiltä "paikallisiltakin" - saati turisteilta!🤣
Minä kun ajauduin erikoishammashoitajan virkaan Pöytyän seudun kuntain liittoon :-) ja hoitolat sijaitsivat ympäriämpäri ....Aura, Kyrö, Pöytyä ja Yläne niin piti sitten ajaa ajokortti. Asuimme Kyrössä ja siellä oli autokoulu , mutta inssi ja joitakin ajotunteja ajettiin Turussa.
PoistaKauhulla ajattelen niitä aikoja kun oli ihan untuvikko ratissa ja oli loka-marraskuu alla auton rämä, pimeää, liukasta ja täysin tuntemattomat tiet. Ihmeen kaupalla ja nuoren ihmisen rohkeudella :-). Kerran vain ojaan; ei paha !'
Nyt ajauduttin ihan muistojen maailmaan :-)))).
Huh huh, onneksi sait apua!!
VastaaPoistaNiin ja onneksi kehtasin pyytää apua ; sekin on aina jonkinlainen kynnyskysymys. Nainen ratissa :-).
PoistaYksi juttu omassa autoilussa on aina ollut, ei autoa koskaan mäkeen, ei kesällä eikä ainakaan talvikelillä. Se on suorastaan juurtunut pään sisään vaikka aikoinaan mäkilähdöt kunnialla sujuivatkin. Olisiko jonkinlainen pysyvä sisäinen varoitussignaali.
VastaaPoistaAinakin on toiminut.
Kyllä tässä oli opetusta kerrakseen ja jatkossa valitsen taatusti jonkun muun paikan autolle. Olisi ollut aika harmillista jos olisin liukunut nuorten naisten (tai heidän isänsä:-)) hienon auton puskuriin.
PoistaHarmituksen lisäksi olisi ehkä tullut kulujakin.
PoistaKulupuolta en edes halua ajatella !!
PoistaTiedän mäen, tiedän tunteen! Mäkilähdöt ovat jännittäviä, taaksepäin vierivä auto saa sykkeen nousemaan...
VastaaPoistaOnneksi löysit herrasmiesapua, itse olisin ehkä tunkenut pipon ja hanskat renkaiden alle ja se olisi ollut niiden menoa se...
Kappas siinähän olisi ollut vinkkiä kerrakseen. Ja tuosta tuli mieleen että eipä olisi hullumpi idea laittaa vaikka pieni pussi soraa auton takalaariin. Karin autossa on jo varauduttu sahalla kun kerran jäätiin kaatuneen puun taakse jumiin ja sen vuoksi kiertomatka oli aikamoinen. Kaikkeen pitäisi siis varautua :-)).Mäkilähtöihinkin !
PoistaAuto ja minä
VastaaPoistaOlemme tehneet sopimuksen vain yhdestä asiasta, jätämme pysäköinnin tasamaalle, harvoin mäki on ainoa vaihtoehto, mieluummin vaikka kävelee vähän niin ei tarvitse hermoilla onnistuuko lähtö vai meneekö pitkän kaavan mukaan.
Tasamaata tallaten ja autoillen :-).
VastaaPoistaOlipas kiperä tilanne! Moni olisi heittänyt hanskat tiskiin jo nähtyään tilanteen. Toiset taas ottavat tuon haasteena, kuten sinäkin näköjään 😊
VastaaPoistaEi ole tapana hetkessä luovuttaa :-) ja Kari tietysti juuri silloin turhan kaukana kaikesta . Onneksi löytyi sentään "varamies" joskin pelkäsin että hän liiskaantuu auton taakse jos auto lähtee valumaan taaksepäin.Onneksi kaikki säilyivät ehjinä !!!
VastaaPoista