torstai 11. syyskuuta 2025

 11.09.2025

Kun oma mummonmökki oli vasta haaveen tasolla eikä Touhulasta ollut vielä tietoakaan ajattelin , että olisipa hienoa jos olisi omenapuita ja marjapensaita. No nyt niitä sitten on ja vaikka sanotaankin, että kun jokin unelma toteutuu niin se alkaa menettää merkitystään ja viehätystään. Näin ei ole onneksi käynyt Touhulan kohdalla vaan oli aina ihan silkkaa onnea ja ilo täynnä silloin kun täältä saa jotain satoa tai itse kasvatettua. Oikein pullistelen ylpeydestä 😊💚.

Nyt on siis omenashown aika 🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎🍎

Omenhilloon laitan aina mukaan mintun lehtiä. Ne sopivat minusta niin hyvin yhteen ja kun sauvasekoittimella vetäisen soseen lopuksi niin minttukin menee sopivan pieniksi.

Ja omenaviipaleita tykkään kuivata. Jonkin verran viitsin porailla omenaporalla ja viipaloida ja ripustaa kuivumaan. Kuivatustelineinä tällä kertaa kasvitukikeppejä .

Aurinkoisella ja tuulisella pihalla aloitin kuivaamisen ja siirsin sitten ne illan tullen saunatupaan....

Ja sitten taas päiväksi ulos aurinkoon 🌞. Ovat puoliksi aurinkokuivattuja. 
 

3 kommenttia:

  1. Näppärää! On kuulemma kesän (syksyn) viimeinen lämmin päivä tänä vuonna. Mukavaa sellaista! 😀

    VastaaPoista
  2. Siis nuo rinkulat kuivumassa - en kestä... saanko luvalla kopioda kuvan ja lähettää äidille? Hän ainakin oli (vähän vieläkin) himokuivattaja... ja me sitten innoissamme ostimme hänelle kuivurin... kohtelias kun oli, niin kiitteli kauniisti ja hyväksi kehui... Oikeasti oli kokeillut ja todennut ihan leluksi näihin kasvikeppeihin ja grillitikkuihinkin verrattuna... no, myöhemmin kyllä innostui sitten mm. mansikkasiivuja kuivattamaan lastenlastenlasten kanssa.... mutta sun kuvat herättäisi taatusti ihania muistoja!! Olet sinä eri vekkuli!!

    VastaaPoista
  3. Herkullisen näköisiä omenoita!
    Menisipä joku tuonne meidänkin tontin nurkkaa katsomaan onko siellä omenoita 🫣 Siellä ON omenapuu, mutta leikkii niin vaikeasti tavoiteltavaa, että sitä ei edes omppuvarkaat ole vuosiin himoinneet.
    Kahden kompuran on hankala sinne päästä ja vuosien takaisesta omenasouvista on Mursulla vieläkin traumoja, joita en uskalla avata. Poika saa omenat anoppilastaan.
    Mutta kiitos kun muistutit, minä raahustan tuonne verannan pakastimelle.

    VastaaPoista