02.09.2025
Äidin hoitokodissa oli eilen hoitoneuvottelu hänen oma hoitajansa kanssa. Se tehdään puoli vuosittain. Minusta on hiukan hämmentävää ja kiusallista kun se tehdään Äidin ollessa mukana palaverissa. Sikäli kun hän ei kuitenkaan enää osaa ottaa kantaa asioihin vaan minusta ehkä vain hämmentyy siitä mitä hänestä puhutaan. No se on talon tyyli ja kai osa sitä itsemääräämisoikeutta ?
Minun äitini eli viimeiset puoli vuotta hoitokodissa. Kun hänet siirrettiin sinne palvelutalosta, olin mukana ensimmäisessä hoitoneuvottelussa. Mun äitini oli ihan skarppi loppuun saakka, mutta oli jotenkin sydäntäsärkevää nähdä, miten häntä pelotti joutua vuodeosastolle. Hoitajat olivat ihania, tekivät sinunkaupat äidin kanssa, kyselivät ruokamieltymyksiä jne, mutta kun huomasin, että äiti oli hämillään ja peloissaankin, tein päätöksiä hänen puolestaan esim ruoan suhteen ja sanoin, että äiti voi sitten kertoa, jos haluaakin jotain toisin. Myöhemmin mun samalla paikkakunnalla asuva sisko valtuutettiin hoitamaan äidin asioita. Äiti kuoli nukkuessaan 2012. Hänen oma toive olikin, että saisi vain nukahtaa. Hymy huulilla, sekin toteutui.
VastaaPoistaTulipas tästä nyt muistelu.. ymmärrän, että tilanne on hämmentävä sekä sulle että äidillesi. Saattaa tosiaan olla kyseessä jokin laki itsemääräämisoikeudesta, jota pitää noudattaa. Toivottavasti äidilläsi on vielä hyviä päiviä paljon edessä.
Äh! Olen taas nimetön! Hanni täällä kommentoi, mutten saa naamaani näkyviin :D
PoistaTuossa hoitoneuvottelussa oli mukana Siskoni, minä ja omahoitaja ja Äiti oli vain ihan hämmennyksissään mistä ja mitä puhutaan. Aiheutti selkeästi ahdistusta kun hän ei osaa enää ottaa kantaa tai ymmärrä muutenkaan mistä oikein on kysymys. Äidin muistisairaus on jo pitkällä eikä hän lapsiaan enää (kai) tunne ja siksi on jotenkin ikävä pitää tuollaista palaveria yhdessä.
VastaaPoistaOllaan toki jo aiemmin puhuttu että olisiko hyvä olla ainakin osa ajasta niin ettei Äiti olisi mukana....seuraavan kerran ehkä ?
Ahdistus ja suru jää aina joksikin aikaa käynnin jälkeen.
Tuo itsemääräämisoikeus on aika kinkkinen juttu. Isälläni oli muistisairaus ja sen lisäksi joukko muita sairauksia, mm. diabetes, jota hän ei hoitanut ollenkaan ja välillä verensokerit olivat niin korkealla että sairaalaan oli vietävä. Sieltä hän sitten pääsi kotiin useimmiten seuraavana päivänä kun osasi muistisairaudestaan huolimatta kertoa että pärjää mainiosti kotona, vaikka ei todellakaan pärjännyt. Niissä kohdissa olisin toivonut ettei tuota itsemääräämisoikeutta olisi noudatettu.
VastaaPoistaLaki on joskus aika kummallinen ja tuollaisissa tapauksissa kuin äidilläsi, tuntuisi oikeammalta se ettei hän olisi mukana noissa keskusteluissa. Jaksamista teille omaisille!