torstai 20. tammikuuta 2022

 21.2.2022

 

Yksi hankalista luonteeni kiemuroista,on, etten osaa rajata asioita jotka minulle milloinkin kuuluu.Tämä tulee esiin vallankin työelämässä.Haluaisin auttaa kaikkia niitä jotka apua tarvitsevat....aika mahdoton tehtävä.Eilisiltana hammaspäivystyksessä kuultelin tarinaa jossa vanha ihminen olisi kaivannut kotiapua eikä tiennyt esimerkiksi sitä mistä ja miten hän saa koronarokeetteet.Neuvoin minkä siinä tilanteessa ikinä pystyin, mutta siltikin tuntuu että hän jäi ihan yhtä tyhjän päälle kuin oli aiemminkin.Tiedän toki, ettei siinä illan tunteina voi mitään järjestää tai edes kysellä mistään mitään, mutta tuntui erityisen raskaalta lähettää apua tarvitseva vanhus yksin kotiin. Surullista, mutta niin tätä päivää.

 


 


 

Ei kommentteja: