tiistai 3. lokakuuta 2017

3.10.2017

Rakas Arttu-kissa kulkee mukana paikasta toiseen suht mukavasti kunhan se vain saadaan ensin autoon sisälle.Sitten se istuu keskellä meidän välissä tai pääosin sylissäni puoliunessa.
 Parasta  sille olisi jos tie olisi  tasainen ja vauhti sopiva. Liikenneympyrät menee aina yli kissan ymmärryksen :-)
Mutta hankalinta on vain se lähtö ! Jo se että eteisessä on kassi tai roskapussi saa Artun epäilemaan lähtöä ja jos huonosti käy se pääsee pihalle pakoon eikä siinä sitten auta mitkään houkutusmetkut.
Muutamia kertoja on odoteltu tunti taikka pari , kerran jopa koko päivä kaikki  autossa pakattuna
ja "tyyppi" vain piileskelee puskissa. Houkuttelu ei siinä kohtaa muuta kuin pahentaa tilennetta. Kummallista on se että kun se sitten kiinni saadaan niin matkanteko sujuu mutkitta.


Koskelossa Artulla on oma paikkansa saunan vintillä jossa se makoilee suurimman osan lepoajastaan.Työtähän sillä on liiankin kanssa myyräjahdissa. Välillä se tuo lahjana myyrän suussaan tai jättää suolimytyn rappusille. Aamuisin saa varoa ettei astu kuisteilla minkään limaisen kasan päälle.Pakko on kehua saalistajaa vaikka kuinka itseä inhottaisi.

Kissan elämän seuraaminen on leppoisaa ajankulua  ja varsinkin pesuoperaatio suorastaan hypnoottista katseltavaa.Sama ilmiö kuin jos tuijottelee  palavaa  tulta tai  vaikkapa myrskyävää merta.Aika pysähtyy ja kaikki  muu menettää merkityksensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti