16.10.2017
Lokakuinen maanantai on suorastaan surkea. Ulkona sää on tihkusateesta raskas niin että on ihan vaikea hengittää.Päivä ei valkene lainkaan.Nyt on siis aika ottaa aamukahvipöytään kirkasvalolamppu ensiavuksi tähän kaamosaikaan.
Ulkona katse hakeutuu väkisinkin vielä niihin pieniin värikkäsiin valopilkkuihin eli ruskan värjäämiin lehtiin.
Nyt olisi oiva aika käpertyä sohvalle ja katsella telkkaria....mutta.....
Kilpailu on tämän päivän ykkösasia. Tai ainakin siltä tuntuu kun katsoo telkkarin ohjelmatarjontaa. Ihan kaikesta pitää kisata oli sitten kyse viisaudesta, kauneudesta, nokkeludesta, sisustamisesta jne..... Ja kun jo lapsetkin kilpailevat keskenään niin eikös sitten viesti ole se, että aina pitäisi olla paras ?
Aiemmin kilpailtiin pääosin urheilussa mutta nyt ei mikään riitä kilpailemisen saralla.
Toinen minua ärsyttävä asia on jatkuva HUUTAVA puhetyyli ja samalla pompitaan ja riekutaan kun ihan tavallinen tapa puhua ei kai sitten enää tehoa kehenkään.Vähempikin riittäisi 😠.
Ja ne loputtomat mainokset !
Telkkarissa on onneksi on ja off nappulat ja itse voi valita mitä katselee ja milloin. Meillä katsotaan paljon elokuvia ja myös harmittomia ja hyväntuulisia vanhoja kotimaisia sarjoja.
Hiljaisuus on toinen kaipaamani asia. Sellaista metsän hiljaisuutta jossa kuulee
lehdenkin putoavan puusta.
Koskelossa kun astuu autosta ulos osaa hiljaisuutta oikeasti kuunnella ja sitä hämmästelee kun mitään ei kuulu.Ääntähän sielläkin sitten saadaan aikaan kun ruohonleikkuri ja moottorisaha pärähtää käyntiin. Mutta se on kuitenkin hallittua meteliä.
Monet lenkkeilijät liikkuvat kuulokkeet korvilla ja saavat ehkä motivaatiota ulkoiluun kuunnellessaan musiikkia tai vaikkapa äänikirjaa. Mutta joskus mietin ettei sitten sitäkään aikaa voi olla enää pois tekniikan äärestä ? Ja onko ihmisillä enää riittävästi äänetöntä aikaa ?
Lokakuinen maanantai on suorastaan surkea. Ulkona sää on tihkusateesta raskas niin että on ihan vaikea hengittää.Päivä ei valkene lainkaan.Nyt on siis aika ottaa aamukahvipöytään kirkasvalolamppu ensiavuksi tähän kaamosaikaan.
Ulkona katse hakeutuu väkisinkin vielä niihin pieniin värikkäsiin valopilkkuihin eli ruskan värjäämiin lehtiin.
Kilpailu on tämän päivän ykkösasia. Tai ainakin siltä tuntuu kun katsoo telkkarin ohjelmatarjontaa. Ihan kaikesta pitää kisata oli sitten kyse viisaudesta, kauneudesta, nokkeludesta, sisustamisesta jne..... Ja kun jo lapsetkin kilpailevat keskenään niin eikös sitten viesti ole se, että aina pitäisi olla paras ?
Aiemmin kilpailtiin pääosin urheilussa mutta nyt ei mikään riitä kilpailemisen saralla.
Toinen minua ärsyttävä asia on jatkuva HUUTAVA puhetyyli ja samalla pompitaan ja riekutaan kun ihan tavallinen tapa puhua ei kai sitten enää tehoa kehenkään.Vähempikin riittäisi 😠.
Ja ne loputtomat mainokset !
Telkkarissa on onneksi on ja off nappulat ja itse voi valita mitä katselee ja milloin. Meillä katsotaan paljon elokuvia ja myös harmittomia ja hyväntuulisia vanhoja kotimaisia sarjoja.
Hiljaisuus on toinen kaipaamani asia. Sellaista metsän hiljaisuutta jossa kuulee
lehdenkin putoavan puusta.
Koskelossa kun astuu autosta ulos osaa hiljaisuutta oikeasti kuunnella ja sitä hämmästelee kun mitään ei kuulu.Ääntähän sielläkin sitten saadaan aikaan kun ruohonleikkuri ja moottorisaha pärähtää käyntiin. Mutta se on kuitenkin hallittua meteliä.
Monet lenkkeilijät liikkuvat kuulokkeet korvilla ja saavat ehkä motivaatiota ulkoiluun kuunnellessaan musiikkia tai vaikkapa äänikirjaa. Mutta joskus mietin ettei sitten sitäkään aikaa voi olla enää pois tekniikan äärestä ? Ja onko ihmisillä enää riittävästi äänetöntä aikaa ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti