17.03.2026
Jos saan vapaasti valita paikkani niin se on ilman muuta aina reuna- tai mahdollisesti myös nurkkapaikka. Se pätee ihan joka paikassa olen sitten elokuvissa, konsertissa tai mikä pahinta lentokoneessa. Lentokoneessa kun istutaan kuin sillit suolassa ja varsinkin sellainen jättikone jossa keskellä konetta on ihmisiä ripirinnan kahdeksan ja siellä sitten keskellä yrität istua pitäänmuista välittämättä 😰. Ihmiset tulee ihan liian lähelle ja sitten jos ihmisiä on paljon tulee epämielyttävä olo eli pitäisi ainakin olla uloskäynti lähellä. Viittä vaille paniikkokohtaus ?
Minä helposti ärsyynnyn kun joku tunkee liian lähelle minua. Oma reviiritila on kai aika laaja 😁. Iän myötä tämäkin oman reviirin kupla näköjään vain laajenee.
Rauni Mustonen: Oma reviiri 2019
Saman olen muuten huomannut, että tämä oma alue on selvästi laajentunut nuoruuden asjoista. "Omat" ihmiset saavat koskea, esim. istuessa sohvalla, niin että käsivarret koskettavat toisiaan, mutta -yök!- vieraiden kosketus iljettää. Lentokoneen ahtaat penkit ovat yhtä tuskaa! Junankin joskus. Vaikka harvoin reissataankin moisissa.
VastaaPoistaMe muutoinkin miehen kanssa vältellään kaikkea, missä on paljon ihmisiä, kuten esim. markkinoita ahtailla kaduilla tai messuja, missä kiertelyistä ollaan ennen ihan tykättykin. Nykyään kulku menee enempi siihen, että vahtii ihmisiä, ettei tule törmänneeksi kehenkään, kuin siihen, mitä tapahtumassa on tarjolla. :O
Niinhän se menee, että ihan viimeiseen asti sitä yrittää välttää vaikkapa bussissa ja junassa ettei tarvitse kenenkään viereen istua. Hullua :-).
PoistaJa kun sitten lentokoneessa istut siihen mihin paikkalippu näyttää eikä yhtään tiedä kuka siihen viereen änkee. Yleensä kai se koneen suurin ja äänekkäin :-).
En ole vuosiin missään festareilla käynyt niin en osaa sanoa miltä ihmismassassa olo tuntuisi mutta toisaalta kun olen ollut jossain pienemmässä livetapahtumassa niin musiikki on vienyt usein niin mennessään , että muu ympäriltä unohtuu.
Nyt kun kysyit - tai siis nostit ajatuksen ajattelun tasolle, niin minähän oon kuin koira, yhtä nopeasti, ellen jo nopeammin merkkaan/varaan reviirini ensi käynnillä; viimeistään toisella (jos eka kerralla on kokenut, että paikka on huono)
VastaaPoistaJa varjelkoon, jos joku uskaltaa siihen "mun paikalle" (esim. jumpassa)
Ai kauhistus - voi alkaa hihityttää illalla... pitäiskö repäistä ja mennäkin ihan toiseen kohtaan...
Oikein tosiaan huvittaa miten me aamu-uimarit ja vesijumppaajat olemme täysin kaavoihin kangistuneita.Viiden minuutin tarkkuudella pulahdetaan paikalle.Ensin sama pukukoppi, sitten sama uimarata ja annas olla jos sinne osuu joku "ulkopuolinen" turisti :-) niin jo on pakka ja rytmi sekaisin :-).
PoistaKyllä tuollainen suunnittelmasi repäisy sekoittaisi paitsi oman myön muiden rytmit eli varo vaan sen tuomaa sekasotkua :-).
Monessa paikassa tulee "parkkeerattua" siihen samaan tuoliin tai paikkaan, kuin aina. jos toisten liian lähelle tulemisesta puhutaan, niin työni on välillä äärimmäisen kuormittavaa jatkuvien lähestymisten takia. On mahtavaa olla ihan yksin. Vaikka mökillä, vaikka tajuankin, että minussa alkaa olla lopulta mökkihöperyyden merkkejä.
VastaaPoistaTyöpaikkojen kahvihuoneissa on lähes aina suorastaan "nimetyt" paikat ja voi sitä uutta tulijaa jos.....
PoistaJa työsi tuoma ihmisten läheisyys ja koskettaminen on varmasti tosi kuormittavaa enkä ole oikein tullut edes sitä puolta ajatelleeksi. Kun siinä on myös niin monta muuta raskasta osiota.
Mökkihöperönä on tosi hyvä olla ! Nimimerkillä kokemusta on :-).
En yllätä kertomalla, että käyn baareissa? Istun niissä AINA selkä seinää vasten. Ehkä tuostakin syystä ahdistuin siellä livemusiikkipaikassa, kun oli pakko istua ihan kylki kyljessä ja vaikka toisella puolella istui tuttu nainen 35 vuoden ajalta, niin toisella puolella oli (ihan mukava) tuntematon mies...
VastaaPoistaNo mutta nyt tuli mieleen , että sen kerran kun menee johonkin vieraaseen baariin niin ei voi tietää niitä vakipaikkoja ja saattaa istua johonkin kanta-asiakkaan paikalle. Gulps :-))).
PoistaJuu selkä seinää vasten ilman muuta ettei tule tunne, että joku hiipparoi takana.
Tapasin HM:n joku päivä ja hän valitsi paikat keskeltä ravintolaa. Koitin sanoa, etten halua olla selin, mutta hän sanoi töksäyttävään tyyliinsä: "haloo, onhan mulla silmät päässä - kai mä nyt sanon, jos siellä tapahtuu jotain." Kiitti, mutta ei helpottanut.
PoistaEi kivaa ! Siinä menee koko tunnelma !
PoistaValitsen minäkin yleensä reunapaikan penkkirivissä.
VastaaPoistaUsein kirkossa pappi sanoo, että takapenkkiläiset voisi tulla eteen istumaan. En tiedä miksi.. ajatteleekohan ne samoin kuin opettajat koulussa?
Takapenkissä on parempi keskittyä kuuntelemaan kuin jos istuisi keskellä ihmisiä, jossa aistii vierustoverien hengityksenkin ja onko vierustoveri pessyt aamulla hampaita.
Minäkin tykkään enemmän olla sellaisessa tarkkailijan paikassa enkä niin, että on paljon ihmisiä takana. Kirkossa mieluiten takana ja penkin päässä :-).
PoistaPapista on kai huvittavan oloista kun niitä etupenkkejä kartetaan viimeiseen asti. Juontaakohan juurensa muinaisilta ajoilta kun etupenkit oli varattuna sille ns. paremmalle väelle ?
Heh, nauratti postausta lukiessa, kun oon yli 10 vuotta käynyt samassa vesijumpassa, ja useimmat jumppaajat on tuttuja vuosien varrelta. MUN paikka on portaiden lähellä, eturivissä sellaisen ritilän kohdalla. Aina ollut! Viime viikolla olin sairas, enkä päässyt jumppaan, mutta eilen varmistin, että eihän vain kukaan mennyt mun paikalle viikko sitten. Kaikki vakuuttivat, että siihen jätettiin tyhjä kohta 😄
VastaaPoistaMe ollaan suomalaisia, tarvitaan isot reviirit. Kaupassa seistään jonossa korkeintaan 67 sentin päässä toisistaan, ja vain äärimmäisessä ja pakottavassa tilanteessa istutaan bussissa toisen viereen! Juttu on näin!
Minun vesijumppa"paikkani" on jumppa-altaassa numero kahden kohdalla ja siinä kohtaa on pohjassa ritilä :-))). Ja uin tiettyä rataa ja samalla radalla on yleensä nuorehko mies ja meillä on ns. sama tahti eli ei tarvitse katsoa missä toinen menee.
VastaaPoistaSe että on tuollaiset omat paikat ja rutiinit tekee myös sen ,että on hyvä mennä aina suht samaan aikaan paikalle ja vaikka näin eläkeläisenä voisi mennä milloin vain niin minulla on tietyt päivät ja ajat joista aika harvoin poikkean. Eikä ne muutkaan aamuihmiset :-).