19.03.2026
En ole enää nykyään omasta mielestäni lainkaan turhan tarkka vaan elämää mennään yleensä aika löysin rantein. Moni asia ei ole enää niin nökönuukaa. Mutta yksi poikkeus vahvistaa säännön. Jos lääkäri tai hoitaja antaa ohjeet vaikkapa jonkin operaation jälkeen niin niitä pyritään sitten noudattamaan pilkun tarkasti. Ja onneksi yleensä kaikki ohjeet tulee myös kirjallisina niin että voi tarkistaa mitä ja milloin.
Minä vältän lääkkeitä mahdollisimman pitkälle jos vain voin, mutta jos joku kipulääke tai antibiootti määrätään johonkin tiettyyn juttuun niin sen pistelen kiltisti jotta voin rinta rottingilla sitten sanoa, että olen noudattanut ohjeita.
Tämä liittyy tietysti vielä tuohon Karin kaihileikkaukseen eli tipat laitetaan jämptisti kellon mukaan.Neljän viikon ajan. Tosin siihen hommaan ei minun apua tarvita.
Kaikkea raskaampaa tekemistä pitää välttää kahden viikon ajan (eikä saa myöskään saunoa) . Kari on meillä yleensä se kantojuhta joka raahaa aina autosta kauppakassit sisälle. En minäkään sentään ihan pelkästään käsilaukun kanssa sipsuttele, mutta usein jotain pienempää ja kevyempää kulkee minun matkassa. Nyt Kari saa sipsutella 😂. Vaihtelu virkistää !
Huomenta, minulla leikattiin molemmat silmät samanaikaisesti. Olihan se hieman huolestuttavaa mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Ensimmäinen vuorokausi oli hankala kun ei oikeastaan nähnyt mitään, näkö kuitenkin palautui varsin nopeasti, ei kuitenkaan molempiin silmiin samanaikaisesti. Ja niin, se tappojen laittaminen jämptisti oli vähän puuduttavaa, siitäkin selvittiin. Niin, kaikesta selvittiin ja lopputulos oli hyvä. Tsemppiä Kari.👍🤗 Serkkusi vaimo
VastaaPoistaKari kiittää tsempeistä !
PoistaLuulenpa niin että aluksi tippojen tiputtelu luontuu hyvin kun asia on vielä tuoreessa muistissa , mutta muutaman viikon päästä saattaa helposti unohtua ? tai sitten siitä tuleekin jopa ihan rutiinia.
Sitä kyllä ollaan päivitelty mitä nykyään osataan tehdä. Pienellä operaatiolla näkö paranee ja kun pääsee silmälaseista tai piilareista eroon niin sekin on kyllä ihan huippujuttu.
Korjaus edelliseen: lue ” tippojen” laittaminen….
VastaaPoistaJuu mielummin tippojen kuin tappojen :-))).
PoistaItsekin pyrin tarkkaan noita lääkärien/ hoitajien ohjeita noudattamaan. Heidän omasta mielestään joskus liiankin tarkkaan. Esimerkiksi on sanottu, että diabeetikon täytyy olla tosi tarkka jaloistaan, ja olla herkästi yhteydessä lääkäriin, jos tulee jotain ongelmaa. Sitten kun oli isovarvas niin kipeä, etten saanut edes kenkiä jalkaan (kipeytyi siis yöllä), soitin varatakseni lääkäriaikaa, ja sieltä vain vastattiin, että ensin täytyy pitää viikon kipulääkekuuri (buranaa kolme kertaa päivässä, seitsemän päivää putkeen), kun "on todennäköisesti kihtikohtaus" mikä menee sillä ohi, ja jollei kipu ole sillä hävinnyt, sitten vasta saa lääkäriaikaa. Juu, eihän se kipu mihinkään viikossa lähtenyt - ja lopulta osoittautui pahaksi kynsivallin tulehdukseksi, mihin tarvittiin antibioottia... Paranemiseen meni kauan, kun oikea hoito aloitettiin niin myöhään... Ja näitä esimerkkejä olisi "muutamia" muitakin...
VastaaPoistaMutta tosiaan tarkkana kannattaa noitten operaatioiden jälkeen olla, ettei vain tule mitään lisävaivoja loppuelämäksi, tai vaadi uutta, korjausleikkausta, ennenaikaisesti. <3
Vaatii usein puolisolta myös enemmän kuin muutoin, vaikkei varsinaisesti lääkityksiin puutukaan. Oma mies oli todella työteliäs viime kesänä, kun painin oman kinttuvaivani kanssa, enkä pystynyt MIHINKÄÄN. Onneksi se aika on jo ohi, vaikka kinttu pitää ottaakin koko loppuelämäni tietyllä tapaa huomioon.
Sehän se onkin , että kuka osaa itse arvioida hoidon kiireellisyyden kun ammattilaisetkaan ei aina osaa. Ja kun puhelimessa on mahdoton tietää kun ei näe. On kuitenkin aina aika riskialtista sanoa että "mennään sillä buranalla".
PoistaMinä ajattelen tuon jälkilääkityksen sillä tavalla, että kun joku on tehnyt hyvää työtä niin sitä ei pidä mennä pilaamaan huonolla jälkihoidolla. Eihän sitä aina voi itse kaikkeen vaikuttaa, mutta on ainakin yrittänyt tehdä sen mikä on neuvottu.
Minun rooli on tässä tapauksessa ihan helppo :-).
Auts - nyt osui ja upposi.... Täällä ei olla lainkaan yhtä kilttejä tyttöjä, eikä poikia, eikä uskota "vieraita tohtoreita"! Terveydenhuoltoalan geenit ja jatkumo suvussakin - aina lähielossa joku tohtori, hoitsu ja terapeutti... jotka tulkitsee vierasta lääkäriä isolla kritiikillä. Onkohan kukaan pesueestamme koskaan syönyt yhtäkään antibioottikuuria loppuun (jätetty "pahanpäivänvaralle") Lääke arsenaali kulkee kyllä mukana, mutta sama efekti kuin sateenvarjolla, ei silloin sada, kun se mukana on...
VastaaPoistaTippojen kanssa lotraus kyllä tärkeää - äitini silmät operoitu ja tipantarve jäi kyllä loppueloksi - kuivuuden tunne, mut muutoin se on ihan mahdoton lääkemääräysten kanssa ja jos "pojasta polvi paranee", niin kuin paha tytöstä/minusta tulleekaan, apuva!!
No jopas jotakin ! Antibioottikuurit jätetty kesken !!
PoistaMutta siinä olen samanlainen, että kun reissuun lähden niin mukana on kaikkea kaiken varalta ja yleensä mitään rohtoja ei sitten onneksi tarvita.Varsinkin jos olen ollut yksin matkalla niin ajattelen etten ehkä pääse edes apteekkiin asti.
Minä kun sain viime kesänä kostutustippamääräyksen silmälääkäriltä huokasin että tästäkö se nyt alkaa....tiputtelu :-) mutta kun silmään tullut haava parani niin sain onneksi jättää ne vielä odottamaan tulevia vuosia.
Voin samaistua tuohon, että välttelen minäkin lääkkeitä, mutta lääkärin määräyksellä käytän toki.
VastaaPoistaHyvä, että kaikki sujuu siellä ohjeiden mukaan :)
Lääkkeet on monessa kohtaa pakollisia mutta mietin aina sitä mitä kaikkea sivuvaikutusta niistä tulee ja siksi olen niin vastahankaan , mutta toki jos jokin vaiva lääkitystä kaipaa niin kiltisti nielen tabletit :-).
PoistaHyvin on mennyt jatkohoitokin !