tiistai 7. elokuuta 2018

8.8.2018

Eilinen käynti Salossa ja ajelu Halikon kirkonkylässä toi taas mieleen lapsuumuistoja. Kirjasto oli silloin yksi parhaista paikoista.Mukava kirjastontäti päästi alaikäisenkin lukemaan lastenosastolle kuvakirjoja isosiskon holhoamana ja kun riittävän monta kertaa olin käynyt sain lainata kirjoja kotiinkin. Se oli jotenkin käsittämätömän hienoa lapsen ajatusmaailmassa. Ja vuosien saatossa kun lastenosasto oli koluttu alusta loppuun alkoi mieli halata aikuisten osastolle. Sinne oli jokin tietty ikäraja, mutta siihenkin sain ilmeisesti vähän joustoa.Kyseinen  kirjastontäti lepää nyt Halikon hautausmaalla, mutta vahva side kirjoihin ja kirjastoihin on säilynyt minussa tähän päivään asti.
En ainakaan vielä osaa ajatella että äänikirjat tai sähköisessä muodossa olevat kirjat voisi korvata oikean kirjan tuoksun ja tunnun ?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti