29.12.2017

Meidän Arttu-kissa ei ole koskaan naukunut kissan lailla. Vanhemmiten se on kuitenkin alkanut äännellä vastauksia kun sille puhelee. "Kääk" ja "guur" on sen sanavarastoa mutta  kun oikein kiukuttaa niin vatsanpohjasta asti löytyy ääntä mouruamiseenkin.
Luulen että kun Arttu on niin pienenä vieroitettu emostaan niin se samaistuu aika lailla meihin ihmiskavereihin. Ja kun on sellainen ihmisrakas tyyppi niin talon vanhat rouvat kilpaa Artun kanssa kaveeraavat. En tiedä miten laaja reviiri sillä täällä on mutta välillä tuntuu että joku muukin sen vatsaa täyttää. Vaikka olisi räntäsateinen päivä se saattaa tulla turkki kuivana sisään eikä ruokakaan kelpaa. Tehdään silloin aina kiusaa että taisit taas jonkun mamman kainalossa viettää aikaasi 😏

Artulla on varsinaiset kissanpäivät