31.1.2021

Tylsä maanantaipäivä ja ruokanakin vain sunnuntailta jääneitä jämiä.Se jos mikä saa intoutumaan leipomaan.Tein tosi helpon ohjeen mukaan omenapiirakan ja kun omenasiivut oli jo tällä kertaa valmiiksi pilkottuna pakkasessa ei leipomiseen mennyt juurikaan aikaa.

 

Laitan ohjeen tähän sen helppouden vuoksi.Vain yksi kulho tiskiäkin 😉ja sellaiset aineet , että melko varmasti kotoa löytyy.

 

200 g	margariinia
1,5 dl	sokeria
3 dl	jauhoja
1	muna
0,75 dl	maitoa, huom. ei litroja.
1 tl	leivinjauhetta
1 tl	vaniljasokeria
3-4	omenaa
	kanelia ja sokeria

 

1. Sulata rasva tai käytä pullomargariinia.

2. Sekoita kulhossa sokerin kanssa.

3. Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Jauhoja kannattaa lisätä hiljalleen, sillä taikinasta ei tulisi tulla kovin kuivaa tässä vaiheessa. Ota tässä kohtaa sivuun kahvikupillinen taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle.

4. Lisää nyt taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa tässä vaiheessa, eli ei esim. pysy vuoan reunoilla, muttei myöskään ole litkua.

5. Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja ripottele päälle omenapalat. Itse käytän mitä tahansa omenalajia, jota kotona sattuu olemaan. Jos omena on hapanta, pinnalle kannattaa laittaa vähän runsaammin sokeria. Tällä taikinalla on tehty onnistuneita piirakoita kaikista hedelmistä, joten kokeilla voi.

6. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina.

7. Paista 200 asteessa n. 30 min.

8. Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

 

31.1.2022

Niin sitä sai haudata lumeen aikaisen kevään tulon odotuksen.Nyt kun lunta on tullut ihan riesaksi asti.

 

 Mutta aina jotain hyvääkin.Nyt jos koskaan on paras aika tehdä matoille lumipesu....siis heti kun uskaltautuu ulos siihen hommaan.....

 

Nyt pysytellään pääosin sisätiloissa ja väkisinkin käy mielessä ne talvet jotka asuin Touhulassa. Kuinka sitä lunta tulikaan välillä päivästä toiseen tai kun kireimmillään pakkasta oli -36 astetta eli mikäs tässä nyt on ollessa 😏.

 

 

 

 28.1.2022

 

Olen kyllä enemmän aamu- kuin iltaihminen.Tosin lapsuudesta muistan hyvinkin , miten monen monta kertaa Äidin piti yrittää herättää kouluaamuina ajoissa ylös ja miten mukavaa olisi ollut nukkua "vielä viisi minuuttia".Työaamunuina taas kello soi turhankin aikaisin ja usein mielessä pyöri ajatus, että viikonloppuna sitten saa nukkua pidempään. Nyt herätyskellona toimii Arttu 😻. Viimeistään viideltä tyyppi alkaa hyppiä sängyllä, kynsii patjaa patjaa tai peittoa eikä anna periksi ennekuin nousen ylös.Eikä siihen auta se, että olisi ladannut ruokaa lautasille riittävästi illalla vaan Arttu kaipaa kaveria ja myös jonkinlaista toimintaa ja on usein halukas lähtemään ulos jos sää sen sallii.Pienen "seurustelun" jälkeen pääsen takaisin nukkumaan ja nukun sentään vielä muutaman tunnin.Sitten kun herään omia aikojani niin kissa nukkuu oikein tyytyväisenä.....lähes koko päivän 😊.

 27.1.2022

Jos joskus tuntee itsensä vanhaksi on silloin kun eteen tulee vanhoja valokuvia.

 

 

 Tässä meidän perhe joskus 60-luvulla 😊.Valokuvat on siitä ihmeellisiä, että niistä välittyy aina  myös sen hetkinen tunnelma.En yhtään voi muistaa missä ja miksi kuva on otettu.Aikoinaan kuvia otettiin kuitenkin hyvin säästeliäästi sillä filmi oli kallista ja kuvien kehitys samoin.Mutta kuvassa olevan mekon muistan hyvinkin ja rintapielessä olevan poronsarvesta tehdyn korun.Kummit asuivat pohjoisessa ja sieltä kyseinen koru oli peräisin.Harmi kun sekin on jo joutunut hukkaan.

 26.1.2022

Meillä kukkii edelleen upea jouluinen amaryllis ja ajattelin, että se taitaa olla jokin superyksilö 😊.Tutustuin sen uudelleen kukittamiseen,  mutta luovuin kuitenkin siitä touhusta.Liian monta vaihetta minun makuuni ja lopputulos ilmeisen epävarmaa.Joten sorrun sittenkin kertakäyttökulttuuriin ja heitänpä aikanaan pois.

 

 

 25.1.2022

Välillä on hyvä kyseenalaistaa mitä kirjoittaa ja miksi.Siitä ajatuksesta pääsen aina kirjoittamisen alkujuurille.Ensimmäinen blogini liittyi vuorotteluvapaaseen ja kolmen kuukauden Turkin matkaan."Terhin touhuilut Turkissa" (2014-2015).Ajattelin silloin, että on mukavampi jakaa kuvat ja kokemukset tuoreeltaan.Toinen vuorotteluvapaa vei Espanjaan ja oli luontevaa jatkaa samalla linjalla "Elo Espanjassa" (2016, 2019).Sittemmin huomasin miten kätevää tämä blogin pitäminen on kun kuvat pysyy aikajärjestyksessä ja aina voi itsekin palata katsomaan miten ja milloin  mikäkin asia tapahtui. Hankkiessani Touhulan mummonmökin vuonna 2007 keräsin kuvia tietysti siitäkin projektista mutten vielä osannut niitä blogiin koota. Myöhemmin punnersin nekin vanhat tiedot omaksi blogikseen. Jos Touhulan blogi olisi ollut alusta asti olemassa olisi siihen tullut paljon , paljon enemmän juttuja, mutta hyvä näinkin.Nyt siis pallottelen tämän ja Touhulan blogin "Touhulan tarina" välillä.

Yllättävän paljon on tullut  kirjoitettua vaikka yritän pitää aina tekstit mahdollisimman lyhyinä eli tämä oli tällä kertaa tässä 😉.

22.1.2022

Yksi mieluinen makumuisto lapsuudesta on lihapiirakka. Sellainen uunipeltiversio jossa on jauhelihaa, riisiä ja kananmunaa ja se syödään lihaliemen (ja ketsupin) kanssa.Eilen tein omanlaiseni version piirakasta.Eli lähinnä mitä kaapissa oli....

 

 Käytin valmistaikinalevyä ja jauhelihan ja riisin(jasmine) lisäksi piilotin mukaan suppilovahveroita, sipulia ja paprikaa.Oikein hyväähän siitä tuli; perjantai-illan herkku.